MARI A:N KIRJABLOGI

Kirjablogissani kirjoitan lukukokemuksistani, lukemistani kirjoista ja niistä kirjoista, jotka haluaisin lukea. Välillä myös kirjoitan ja kuvaan jotain muuta elämästäni.

Viestit kulkevat osoitteeseen mariankirjablogi@yahoo.fi

tiistai 23. elokuuta 2016

Inkeri Markkula: Kaksi ihmistä minuutissa

Inkeri Markkulan Kaksi ihmistä minuutissa (2016, Gummerus) tuli luettavakseni kirjalistojeni ulkopuolelta. Usein huomaan uutuuskirjat kirjaston uutuusluettelosta, ja sieltä löytyi tämäkin teos. Aluksi epäröin kirjan lukemista, sillä se vaikutti hieman paksulta (lähemmäs 400 sivua), mutta lopulta kun avasin kirjan, huomasin nopeasti, että tämän kirjan lukeekin vauhdilla. Välillä sellainenkin asia kuin iso fontti ja riviväli huokuttelee lukemaan kirjaa... hassu juttu. 



Kaksi ihmistä minuutissa vie lukijan yliopistoon, tutkijoiden maailmaan ja toisaalta Aasian kyliin, joissa pieni suuri vihollinen, malariaa levittävä hyttynen, vaanii ihmisiä. Alina on elänyt jo vuosia uppoutuneena tutkijan työhönsä, koska hänen yksityiselämänsä on kokenut kovia. Niinpä hänet on helppo houkutella Pohjois-Thaimaan sademetsiin tutkimaan paikanpäälle, miten malaria muuttaa muotoaan. 

Aasiassa Alina, ja varsinkin hänet matkaan houkutellut lääkäri Lotte, huomaa, mitä tarkoittaa, kun tutkimuskohteesta tulee oikea henkilö. Lotte on tutustunut pieneen Kian-poikaan vuosia aiemmin; sairaalaan Kian tulee taas, kun hänen pikkusiskonsa sairastuu. Aasialaiset potilaat tulevat siis lähelle, mutta olisin silti kaivannut oman äänen antamista Kianille, koska kaikesta huolimatta poika ja tämän sisko jäivät Loten ja Alinan tarkastelunkohteeksi. 

Tutkimuksen lomassa Alina kipuilee yksityiselämässään: hänen rakkaansa kuoli auto-onnettomuudessa, minkä jälkeen Alina ei ole halunnut avautua kenellekään. Hänen uskonsa tieteeseen horjuu, sillä vaikka tiede selittää asioita maailmasta, ei se voi selittää sattumaa: miksi joku joutuu onnettomuuteen, vaikka on nuori ja terve? Alina tapailee pientä Sellaa, joka on hänelle rakas. Pidin kirjassa siitä, että Alinan elämä avautui vähän kerrassaan. Kirjaa oli kiinnostava lukea juuri siksi, että joutui odottamaan asioiden selviytymistä. Jännitystä kirjaan toi taistelu malarian parissa, ja helpotusta kaukokaipuuseen tapahtumien sijoittuminen Aasiaan. 

Minua on petetty, ajattelin. Sillä vaikka tiede erottaa sattuman säännönmukaisuuksista, se ei ikinä pysty suojelemaan sattumalta. Se ei tarjoa lohtua, ei taivasta, ei paratiisia, uudellensyntymää, toisia elämiä toisaalla, ei yhtään mitään


Kaiken kaikkiaan, pidin kirjasta, koska se taisi päästä yllättämään minut ja tarina vain parani loppua kohden. 

Inkeri Markkula: Kaksi ihmistä minuutissa
2016, Gummerus 
384 sivua

sunnuntai 21. elokuuta 2016

Syksy 2016 - kirjat & lukusuunnitelmat

Olen jo jonkun aikaa pyöritellyt syksyn kirjakatalogeja koneellani ja selaillut kiinnostavia kirjoja, joihin tekisi mieli ja on suunnitelmissa tutustua, kunhan kirjat tulevat kauppoihin, tai useimmissa tapauksissa kirjastoihin. Joitakin kirjoja on tullut kotiin kustantamoilta, mutta en ole varsinaisesti pyytänyt mitään kirjoja yhdeltäkään kustantamolta. 

Syksyllä aloitan työn ohessa opiskelut, eikä ole mitään käsitystä siitä, miten paljon opiskelut vaativat veroa eli lähinnä aikaa. Myöskin syksyn harrastuspaletti on kovin auki, mutta näyttää (varovaisesti toivoen) siltä, että lapset päässevät ainakin osaan harrastuksista yksikseen, mikä antaa lisää omaa aikaa itselleni. Katsotaan, mihin aika sitten riittää... toivottavasti myös lukemiseen, koska uusia kirjoja on taas tänäkin syksynä paljon. Tässä sitä listaa sitten: 

Toukokuu - heinäkuu:

Riad Sattouf: Tulevaisuuden arabi (WSOY) - luettu 
Neropatti (WSOY) (luetettu lapsella, ps. joko uusi neropatti kohta tulee?)





Elokuu:

kotimaiset: 

Mooses Mentula: Jääkausi (WSOY) 
Hanna Weselius: Alma! (WSOY, kirja 2015 -voittaja) 
Kaisa Haatanen: Ylipainolisämaksu (Jonhnny Kniga)
Pekka Hiltunen: Onni (WSOY)
Markus Ahonen: Sydämenmurskajaiset (WSOY)
Riitta Jalonen: Kirkkaus (Tammi)
Pajtim Statovci: Tiranan sydän (Otava)
Meri Kuusisto: Toivo Pesän muistelmat (Otava)
Petri Vartiainen: Miehen ryhti (Otava) - luettu
Minna Rytisalo: Lempi (Gummerus) - luettu
Inkeri Markkula: Kaksi ihmistä minuutissa (Gummerus) - luettu ja postaus tulossa

käännöskirjallisuus:

Jöel Dicker: Baltimoren sukuhaaran tragedia (Tammi)
Yoko Ogawa: Professori ja taloudenhoitaja (Tammi)
Emma Cline: Tytöt (Otava)
Albert Sanchez Piñol: Voitetun kaupungin tarina (Bazar) 
Guze Jahina: Suleika avaa silmänsä (Into)
Guy Delisle: Huonon isän opas (WSOY, sarjakuva)

nuorten- ja lastenkirjallisuus: 

Juuli Niemi: Et kävele yksin (WSOY, nuorten)
Päivä Kansallismuseossa (lasten, Tammi)

Näistä suurin osa jo kirjastosta saatu varauksena, ja jostai syystä myös järkyttävän iso pino kaikkea muuta jo julkaistua lähtenyt kotiin mukaan: 







Syyskuu:

kotimaiset: 

Linnea Alho: Todistaja (WSOY)
Anna-Kaari Hakkarainen: Kristallipalatsi (Tammi)
Annamari Marttinen: Törmäys (Tammmi)
Sami Rajakylä: Pankkipoika (Johnny Kniga)
Riikka Pulkkinen: Paras mahdollinen maailma (Otava)
Laura Gustafsson: Korpisoturi (Into)
Satu Grönroos: Tuulen suku (Atena)
Marja Björk: Lainaa vain (Like)


käännöskirjallisuus: 

Haruki Murakami: Miehiä ilman naisia (Tammi)
Mo Yan: Punainen durra (Otava) -
Chris Cleave: Sodassa ja rakkaudessa (Otava) - aloitettu
Kate Morton: Salaisuuden kantaja (Bazar)
Katherine Pancol: Suudelkaa minua (Bazar)
Sjón: Valaan suusta (Like)

lasten- ja nuortenkirjallisuus:

Seita Vuorela: Lumi (WSOY, nuorten/ lasten)
Maria Turtschaninoff: Naondel (Tammi, nuorten)



Lokakuu:

Maaria Päivinen: Kellari (Into)
David Casarett: Kuolema kukko-onnen majatalossa (Otava, thaimaalainen etsivätoimisto)
Thomas Rydahl: Erakko (Minerva, tanskalainen dekkari)

Jostain syystä kirjauutuuksia tulee kotiini paljon enemmän kuin mitä itse olen katalogeista edes huomannut, joko kirjastosta tai sitten kirjablogeista huomattuina. Enhän näitä toki varmaan kaikkea ehdi lukea, mutta aina on hyvä haaveilla... No niin, nyt Inkeri Markkulan kirja odottelee, sen viimeisille sivuille ja blogitekstiä väsämään. 

Ps. Välillä mietin, olisiko parempi kirjoittaa vain esimerkiksi kerran viikossa kaikista lukemistani kirjoista kerralla, mutta ainakin toistaiseksi blogi jatkuu edelleen tällaisena lukupäiväkirjana, ja varmaan juonta ja analyysiä enemmän keskityn omiin fiilistelyihin. 

tiistai 16. elokuuta 2016

Petri Vartiainen: Miehen ryhti

Petri Vartiainen tuli minulle tutuksi pari vuotta sitten, kun luin hänen Isäasentoja-teoksen, joka nimensä mukaisesti kertoi isyydestä eri asennoissa (tai aikakausina). Miehen ryhti (2016, Otava) -teos jatkaa mies-teemaa, sillä tässäkin teoksessa on keskiössä mies, joka miettii elämäänsä. 


Kirjan mies, Ari, on opettaja ja aviomies ja isä. Vaimon mielestä Ari voisi olla vähemmän opettaja ja enemmän isä. Arin mielestä hänen taas täytyy pitää huolta niistä lapsista, joista ei pidetä kotona huolta. Hänen omat lapsensa ovat hyvinpidettyjä ja ruokittuja, ja pärjäävät kyllä. Omia lapsia on kolme, koulussa lapsia taas kymmeniä. Ari on äikän maikka, joka uhmaa paikalleen jämähtymistä keksimällä tunteihin lisäsisältöä: hän päättää viedä oppilaat luokasta ulos maailmaan. Osa oppilaista kieltämättä kaipaa käyttäytymisen aakkosia, mutta toimiiko hyvä idea käytännössä?

Valvon useampana yönä. Vaikka ei ole vauvaa. Koulussa yritän korjailla vanhempien tekemiä virheitä: väännätän ruttuista peltiä suoraksi, vaikka koko hökötys pitäisi vaihtaa, tilata uusi. 

Kotona vaimo kaipaa huomiota, ja Aria inhottaa olla perheessä se, joka valittaa päänsärkyä. Omasta mielestään hän kyllä yrittää, ja yrittäminen joutuu todellakin koetukselle sen vuoden aikana, jota kirjassa kuvataan. 

Teos kertoo suomalaisen miehen elämästä, välillä taustaa haetaan appiukon elämästä. Sekä koti että työ tuntuvat vaativan paljon, stressiä ei voi estää. Ari tosin välillä yrittää ottaa kannettavakseen koko koulutusjärjestelmän ongelmat; moni koulun opehuoneessa on jo antanut periksi. 

Teos on täsmäluettavaa näin koulujen alkuun: mitä opetussuunnitelma oikein tarkoittaa, ja miten sen muuttaminen stressaa opettajaa, ja minkälaisia ongelmia koulussa on - näistä asioista voi lukea Vartiaisen kirjan sivuilta. Lukukokemuksena kirja ei noussut erityiseksi, vaan se oli melkoista koulusta jauhamista. Tekstistä tuli mieleen kansi: kovin tasapaksua, vain pieniä ryppyjä mahtui teokseen; olisin ehkä kaivannut hieman värikynää mukaan. Ymmärrän kyllä yläkoulussa työskennelleenä, mistä kirjan pienehkö paatoksellisuus on syntynyt. 

 Petri Vartiainen: Miehen ryhti
2016, Otava
254 sivua 

sunnuntai 14. elokuuta 2016

Chigozie Obioma: Kalamiehet


Aiemmin olen lukenut jonkun verran nigerialaista kirjallisuutta, monen muun tavoin Chimamanda Ngozi Adichien teoksia, mutta myös Chinua Acheben Kaikki hajoaa -teoksen, johon Chigozie Obioman Kalamiehet (2016, Atena) viittaa useampaan kertaan. Muiden lukemieni nigerialaisten kirjailijoiden tavoin Chigozie Obioma asuu Yhdysvalloissa. Kalamiehet, samoin kuin muut teokset, joita olen lukenut, liittyvät paitsi Afrikkaan myös länsimaihin, Iso-Britanniaan ja Amerikkoihin. Kalamiehet tosin pysyttelee suurimmaksi osaksi Nigeriassa tapahtumineen. Samoin kuin muissa lukemissani teoksissa, Kalamiehissäkin afrikkalaisuus on voimakkaasti läsnä. 

Kalamiehet kertoo tarinaa veljeksistä, perheen neljästä vanhimmasta veljestä. Perheen isä lähtee töihin, kauas kodistaan, ja vierailee kotonaan vain joka toinen viikonloppu. Lähtiessään isä vannottaa poikiaan olemaan kunnolla ja elämään niin, että nämä eivät tuota äidille murhetta. Pojat vannovat, mutta ovat poikia - ja janoavat seikkailuja. Niitä löytyy kodin läheisen joen reunoilta, josta aina joskus löytyy ruumiita ja muuta pelottavaa. Pojat hankkivat onget ja alkavat kalastaa joesta - eivät syödäkseen, vaan huvikseen. Joenrannalla käyskentelee myös hullu mies, Abulu, joka langettaa pojille kirouksen. Näin pojat uskovat, ja vaikka kirousta pyritään kirkossa pastorin ja seurakunnan yhteisvoimin saamaan pois, tuntuu, että kirous jää poikien ylle. 

Kirjan kantava teema on sukulaisuuden vahvuus ja veljeyden side, jota ei voi katkaista. Acheben Kaikki hajoaa -teoksessa kaikki hajoaa juuri sen takia, että siteet ovat katkenneet. Ehkä juuri siksi Obioman veljekset pitävät verisin käsin kiinni siteistä. Kirjassa eletään afrikkalaisessa mielenmaisemassa, jossa sekä uskonnollisuus ja kirkko että taikausko ovat rinnakkain, eivätkä mitenkään ristiriidassa keskenään: kirkossa pyritään vaikuttamaan Abulun kiroukseen, jonka voi nähdä taikauskona (hullu mies tietää jotain toisilta salattua). Perheen isä uskoo, että koulutus ja pääsy tässä tapauksessa kanadalaiseen koulutukseen toisi pojille hyvän tulevaisuuden. Hänellä on valmiit suunnitelmat ja ammatit valittuna pojilleen, mutta hän ei jää valvomaan, miten pojat toteuttavat hänen luomiaan urapolkuja. Kaikki tuntuu hajoavan tässäkin teoksessa. 

Luin kirjaa pienissä pätkissä, enkä osannut ennalta varautua kaikkeen siihen, mitä kirjassa tuli vastaan. Tuntui, että aina kun aloitin kirjan lukemisen, siinä tapahtui asioita, joita en millään toivonut tapahtuvaksi. Tämä jatkui oikeastaan kirjan viimeisille sivuille asti. 

Teoksen lopussa kirjailija antaa jälkisanoissa yhden mahdollisen tulkinnan tarinalle, mikä oli vamasti paikallaan, sillä aivan hirveän hyvin Nigerian historia ei ole ainakaan minun hallussa. 

Pidin kirjasta, koska se oli armoton, eikä millään tavalla yrittänytkään olla lukijalle mieleen. Ainakin itse olisin kääntänyt tapahtumat toiseen suuntaan, monessakin eri vaiheessa. Kirja oli upeasti kirjoitettu, ja piti otteessaan - iso kiitos Atenalle tämän Booker-palkintoehdokkaan käännöksestä. Oli ilo lukea. 

Kirjan lukivat jo myös Omppu ja Elegia



Chigozie Obioma: Kalamiehet
2016, Atena
The Fishermen 2015
suomentanut Heli Naski
333 sivua

Liitän kirjan Helmet-lukuhaasteeseen kohtaan 27. Afrikkalaisen kirjailijan kirjoittama kirja

tiistai 9. elokuuta 2016

Katy Birchall: IT Girl - Suosituksi yhdessä päivässä


Katy Birchallin IT Girl - Sosituksi yhdessä päivässä (2016, Bazar) -teos lähti kirjastosta mukaani puolivahingossa, sillä suunnitelmissani ei ollut oikeastaan lukea nuortenkirjaa tällä hetkellä. Muistin kuitenkin nähneeni kirjan Kristan blogissa tai fb-kuvissa, ja otin kirjan varmuuden vuoksi lähempään tarkasteluun. Ja sitten kun aloitin kirjan, olikin se menoa. 

1) Kirja on järkyttävän nopea lukea, koska siinä on paljon sähköposteja ja listoja ja erilaisia viestejä päähenkilön Annan ja hänen ystävien ja vanhempien välillä, 
2) kirja on hauska, sillä Anna on sellainen epäsuosittu teinityttö, jolle saa aina nauraa, koska hän sählää kaikkea älytöntä, niin kuin kirjan alussa esimerkiksi luokan ja koulun suosituimman tytön hiukset palavat, koska Anna tekee hänen parinaan kemiantyötä, josta tuli leviää lakkakerroksen peitossa olevaan päähän, 
3) kirja kertoo kaikessa hauskuudessaan, mikä elämässä on tärkeintä ja saa lukijankin miettimään, onko järkeä kurotella koulun suosituimpien seuraan, jos heidän seurassa ei ole itsellä edes kiva olla ja 
4) näiden kolmen kohdan takia kirja on varmasti nuorille oikein mukava lukukokemus ja 
5) vielä lisäksi Dogi-koira on oikein suloinen. 

6) Ja vielä, kun Annan isä tutustuu kuuluisaan näyttelijättäreen, voi lukijakin kurkata julkkiksen elämään, ja miettiä, onko julkimona eläminen lopultakaan niin hirveän hauskaa. 

Katy Birchall: IT Girl - Sosituksi yhdessä päivässä
2016, Bazar
The It Girl 2015
suomentanut Eija Hirvonen
333 sivua

sunnuntai 7. elokuuta 2016

J.M. Coetzee: Jeesuksen lapsuus

J.M. Coetzeen Jeesuksen lapsuus (2014, Otava) -teos on joutunut odottelemaan lukuvuoroon pääsyään jo pari vuotta, mutta pääsi kansikuvansa ansiosta nyt kesähaasteeseen mukaan. Tavoitteenani on lukea oman kirjahyllyni kirjoja enemmän kuin aiemmin, ja kaikenlaisin keinoin kirjahyllystä lähtee luettavaa, tänä kesänä kesäisin kansin / nimin varustettuja teoksia. Coetzeeltä ole aiemmin lukenut Häpeäpaalun ja Austerin kanssa kirjoitetun Tässä ja nyt -teoksen. Hilpeitä teokset eivät ole olleet, etenkään Häpeäpaalu, eikä Jeesuksen lapsuuskaan ole kovinkaan iloinen kirja. Mielenkiintoinen teos kyllä oli, ja itse pidin siitä.




Noin viisivuotias David ja jo vanhempi mies Simón, saapuvat uudelle mantereelle laivalla ja alkavat rakentaa uutta elämää. Davidin vanhemmista ei ole tietoa ja pojan mukana ollut kirje äidin mahdollisesta olinpaikasta on kadonnut. Vastaanotto uudessa maassa on ystävällinen: heille tarjotaan asunto ja vaatteita. Asuntoon tosin ei pääse aivan heti, mutta asialle ei nyt vain voi mitään, koska avainta ei saada käsiin. Simón löytää työtä satamasta, jossa hän muiden miesten kanssa kantaa tavaraa laivoista. Välillä miehet miettivät, miksi tehdä tuota älytöntä työtä, kun koneitakin on olemassa. No, kaikki on tässä uudessa maassa omassa hyvässä järjetyksessään, hieman oudossa, mutta hyväksyttävässä olevassa järjestyksssä. 

Maassa puhutaan espanjaa, jota on parempi opetella, koska sillä kielellä kaikki toimivat. Tarinassa voi nähdä nykymaailman käännettynä, sillä Simónin uusi tuttavuus Elena kehottaa miestä olemaan kiitollinen uudessa maassa, aivan kuin nykyisiä pakolaisia kehotetaan: 

Sinut olisi voitu käännyttää täältä, mutta sen sijaan sinut toivotettiin tervetulleeksi. Sinut olisi voitu jättää taivasalle, mutta sen sijaan sinä sait katon pääsi päälle. Sinun on syytä olla kiitollinen. 

Ja kyllähän Simón onkin, tavallaan. Elämä on kuitenkin kovin erilaista, ruoka on erilaista ja työ ankeaa. Kun David aloittaa koulun, myös koulujärjestelmä toimii hassusti eri lailla. Rehtori päättää siirtää lapsen toiseen kouluun, eikä tähän siirtoon ole kenelläkään mahdollisuutta vaikuttaa, koska niin vain toimitaan. Pienesti ja hieman vinosti tutut elämänasiat tehdään eri tavalla, niin että Simón vieraantuu uudesta maasta - jää ulkopuoliseksi. 

Ja David sitten - hän vasta onkin erikoinen lapsi. Hän ei opi lukemaan, koska ei halua. Hän ei syö leipää, koska haluaa jäätelöä. Hän ei halua ymmärtää Don Quijotea, koska tuulimyllyt ovat ritareita, jos niin haluaa. Mielenkiintoinen kirja, ja olin todellakin tyytyväinen, että päädyin lukemaan kirjaa. 

J.M. Coetzee: Jeesuksen lapsuus
2014, Otava
The Childhood of Jesus 2013
suomentanut Markku Päkkilä 
292 sivua

Helmet-lukuhaasteeseen saan tästä kirjan kohtaan 24. Kirjasammon päivän täkynä vuonna 2016 ollut kirja.