MARI A:N KIRJABLOGI

Kirjablogissani kirjoitan lukukokemuksistani, lukemistani kirjoista ja niistä kirjoista, jotka haluaisin lukea. Välillä myös kirjoitan ja kuvaan jotain muuta elämästäni.

Viestit kulkevat osoitteeseen mariankirjablogi@yahoo.fi

perjantai 29. huhtikuuta 2011

Annakaisa Iivari: Tyttöministeri

Vaalien jälkeen onkin kiinnostavaa tarttua politiikka-aiheiseen chick lit -kirjaan,
Annakaisa Iivarin Tyttöministeri (2011, Otava) oli alusta kiinnostava kirja, sillä siinä nostetaan esiin ne keinot, joilla voi politiikoksi, jopa ministeriksi asti päätyä.
Iiris Luoto on normaali ruotsin opettaja maalla, kunnes hän päättää lähteä uudenvuoden juhliin kohti Helsinkiä. Bussimatkalla on seurana marttoja, joiden kanssa Iiriskin on viettänyt aikaa aiemmin.
Nykyisellään hänen elämässään on teinit, jotka eivät halua opiskella ruotsia, omat lapset, jotka alkavat viettää aikaa enemmän poissa kotoa kuin kotona ja mies, joka unohtuu Tampereen-reissuille ja blogi, jossa Iiris kuvaa elämäänsä hehkuvampana kuin mitä se todellisuudessa on.

Bussimatkalla tapahtuu kuitenkin Iiriksen elämän käännekohta:
onnettomuus, jossa Iiris toimii sankarina:
hänen ansiostaan martat pelastuvat.
Tapahtumasta nousee mediahäly, ja haastatteluja eri paikoissa antanut Iiris nousee myös eri puolueiden kiinnostuksen kohteeksi.

Iiris lähtee mukaan Perinteiset arvot -puolueeseen ja huomaa olevansa valittu uudeksi kansanedustajaksi. Pian hänestä tulee myös ministeri, koska hän vaikuttaa vaarattomalta, naiselta ja ensikertalaiselta. Itsepalveluministeri Iiris Luoto alkaa suunnitella netissä toimivaa koulua, jonka ansiosta oppilaiden ei tarvitse enää raahautua kouluun, eikä kyllä opettajienkaan.
Iiriksen kalenteri täyttyy nopeasti eteenpäin elämässä, ja perhe alkaa unohtua, kun Iiris juoksee kokouksesta toiseen.
Pian iltapäivälehdet ovat Iiriksen kintereillä ja kuvaavat hänen jokaisen liikkeensä ja myös hänen perheensä mokat.
Iiris saa olla paitsi korjaamassa miehensä, Paavon tekemiä jälkiä myös poikiensa aiheuttamia kohujuttuja.

Chick litiä kirjassa on se, että Iiris huokailee erään venäläisen miehen perään, joka on kiinnostunut rahoittamaan opiskeluhankkeita.
Samalla Iiris joutuu politiikan juonittelun syövereihin, joista vain vaivoin pääsee pinnalle.

Kirja ennustaa aivan oikein, että vaalit käydään netissä, siksi Iiris bloggaa innokkaasti. Teos olikin ennustaja siinä mielessä, että vaalit käytiin oikeassa elämässäkin aika paljon netissä. Kirjassa edetään kuitenkin varovaisesti ja Perinteiset arvot saavat vain pari lisäpaikkaa eduskuntaan, joiden mukana Iiris Luoto kuitenkin kiipeää mukaan.
Tyttöministeri-kirja kalpenee todellisuudelle, sillä viime päivinä
vaalien jälkipuinteja on käyty netissä, keskustelupalstat ovat vääntyneet paikoiksi, joissa levitetään vihaisuutta - ja jotenkin on sellainen epätodellinen olo, että kaikki ne kauhuskenaariot tuntuvat käyvän toteen, joita aiemmin maalailin mielessäni. Katsoin A-talkin ja siitäkin tuli hieman omituinen olo. Aiemmin mietin myös sitä, että leviääkö kansaan laajemmin aggressiivinen mieliala, kun nyt vallankahvassakin on melkein lupa sanoa mitä vain. Toivon, että olen väärässä, ja että elämä jatkuu ennallaan. Jotenkin hämmentävää, että maahanmuutto nyt on noussut tällaiseksi tärkeimmäksi asiaksi, jolla pelastetaan tai tuhotaan Suomi.  

Tyttöministerissä Iiris Luodon ministerin uralla on kaikenlaisia töppäyksiä, joita riepotellaan iltapäivälehdissä ja joita Luoto joutuu selittelemään. On myös vihollisia omassa leirissä, vaan miten käykään Iiris Luodon? Hän taitaa olla nokkela ja selvitä huonoista paikoista. Ministeri työ on väsyttävää ja uuvuttavaa, myös perheenjäsenten toilailut ja niiden selvittely vaativat oman energiansa. Vähän samoin kuin oikeassa elämässä, myös Tyttöministeri keskittyy epäolennaisiin asioihin ja oikeiden, tärkeiden asioiden hoitaminen - tai kiinnostus niitä kohtaan - jää takavasemmalle.

Kirja oli ihan ok-kokemus, helppo- ja nopealukuinen ja juuri olleet vaalit tekivät tietysti kiinnostavaksi seurata uuden ministerin työtä. 
Mutta kuten aiemmin mainitsin, todellisuus on vanginnut mielenkiinnon, joten kirja jäi pahasti kakkoseksi kiinnostavuudessaan. 

Kenelle?
Sille, joka haluaa tutustua politiikkaan kevyellä laskulla.


  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti