MARI A:N KIRJABLOGI

Kirjablogissani kirjoitan lukukokemuksistani, lukemistani kirjoista ja niistä kirjoista, jotka haluaisin lukea. Välillä myös kirjoitan ja kuvaan jotain muuta elämästäni.

Viestit kulkevat osoitteeseen mariankirjablogi@yahoo.fi

tiistai 5. huhtikuuta 2011

Day 05 – A bollywood film that makes me happy

Koska säännöt on tehty rikottaviksi, sanoin teininä, enkä uskomuksistani luovu edes keski-iässä, kierrän nytkin huhtikuun haasteen lukusääntöjä. En pysyttele säännöissä, enkä edes kirjoissa, sillä käytän tilaisuuden mainostaa ja mainita bollywoodin, josta nyt on tullut osa blogini sisältöä. Koska bollywoodin filmit ovat tunteita tulvillaan, niin erityisen hyvin leffat sopivatkin haasteen kahteen tunnepäivään: iloiseen ja surulliseen päivään. 

Iloisin elokuva, jonka olen nähnyt, on Dilwale Dulhania Le Jayenge ( The Big Hearted Will Take the Bride), joka tietenkin saa minut iloiseksi. Toivon, että monen muunkin, siksi noukin leffasta mahtislaulun, jossa päähenkilöt Raj (SRK) ja Simran (Kajol) ovat juhlimassa nuoruuttaan Alppi-maisemissa.   



Elokuvassa nuorukaiset Raj ja Simran asuvat Briteissä ja lähtevät kiertämään junalla Eurooppaa. Koska Alpeilla ovat Euroopan mahtavimmat maisemat, he jäävät ystäviensä matkasta juuri sen verran, että hauskimmat tapahtumat voivat tapahtua vuorimaisemissa.

Itse asiassa elokuva ei ole pelkästään päätöntä menoa Alpeilla, vaan siinä on kyse myös syvemmistä asioista: Raj ja Simran rakastuvat toisiinsa, mutta Simran on määrätty toiselle. Simran lähteekin pian matkan jälkeen Punjabiin kohtaamaan tulevan miehensä. Koska Raj taas uskoo romanttiseen rakkauteen, lähtee hän perässä ja tekee kaikkensa saadakseen Simranin itselleen. Ja koska Raj on kunniallinen intialainen, hän tekee kaikkensa, että Simranin isä antaisi siunauksensa avioliitolle, mikä onkin vaikeampi tehtävä kuin vain saada Simran vakuuttuneeksi Rajin rakkaudesta. 

Elokuva on vuodelta 1995 ja se oli aikoinaan superhitti Intiassa. Elokuva on myös pisimpään leffateatterissa pyörinyt elokuva, jossain teatterissa se pyörii vieläkin (kertoo wikipedia).

Hieman traagiseksi kääntyvästä lopustaan huolimatta elokuva on hauska, humoristinen ja niin rakastettava. Huomatkaa tuo ylimielinen suhtautuminen lumeen. Sama teema jatkuu vielä huomisen huhtikuun haaste -postauksessa.

Pahoittelen poikkeamistani kirjallisuuden polulta. Lupaan palata ruotuuni heti huomisen jälkeen.  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti