MARI A:N KIRJABLOGI

Kirjablogissani kirjoitan lukukokemuksistani, lukemistani kirjoista ja niistä kirjoista, jotka haluaisin lukea. Välillä myös kirjoitan ja kuvaan jotain muuta elämästäni.

Viestit kulkevat osoitteeseen mariankirjablogi@yahoo.fi

lauantai 1. syyskuuta 2012

Jaana Taponen: Unelmavaras

Jaana Taposen Unelmavaras (2010, Karisto) on viimeisin Taposen kirjoista, jonka luin ja joita on olemassa. Olen siis Stockan herkun (ilmestyi kesällä 2012) lukemisen jälkeen lukenut kaikki Taposen kirjat. Unelmavaras osui oikeaan aikaan, sillä kun muut Taposen kirjat ovat kesäkirjoiksi sopivia, tämä kirja sopii siihen aikaan, kun löysä lomailu vaihtuu työelämän arjeksi. Siis täydellisesti. 

Kaikkihan tuntevat työpaikalla sellaisen ärsyttävän tyypin, joka hengittää toisten niskaan koko ajan, dissaa muita ja on sitä mieltä, että pulju pysyy pystyssä vain hänen henkilökohtaisen työpanoksensa takia. No, sellainen on Unelmavaras-teoksen päähenkilö Mari Kivinen. 

Tai kaikkihan tietävät sen yhden onnettoman tyypin, joka on koko ajan poissa, koska hänellä on pieni lapsi, joka kerää kaikki mahdolliset virustaudit ja onnettomuudet. Sellainen on Marin kollega, Laura, jonka työt Mari joutuu tekemään omiensa ohella. 

Ja sitten työpaikalle marssii se uusi, juuri palkattu, tuoreen uusi työntekijä, joka selvästi on pomon suosiossa, ja saa hoitaakseen kaikki parhaat tehtävät, vaikka hänen taitonsa eivät ole selvästikään niin hyvät kuin sinun. Tällainen on kirjan Katri Vuorinen, joka palkataan hoitamaan firman uutta mainoskampanjaa. 

tyossa_jaksaminen

Kuva.

Ja sitten ovat vielä ne miehet, jotka käyttävät aikansa kaikkeen muuhun kuin työntekoon. Miehet, jotka juoruavat, suunnittelevat bilettämisiä ja antavat pisteitä naisten ulkoisen olemuksen perusteella, ja joiden työt pitää kaikkien muiden, tässä kirjassa Marin, tehdä. 

Ja kun töissä stressaa, kotielämä iskee päälle. Marilla koti tarkoittaa elämää Rajatorpan kaksiossa Petterin kanssa. Mutta koti on myös juoppo veli, vaimoaan hakkaava veli, ja äiti, joka rakastaa vain sitä vaimoaan hakkaavaa poikaansa, koska ei suostu avaamaan silmiään todellisuudelle. 
tyo_ja_perhe

Kuva.

Kirjassa on paljon kaikkea pahaa oloa, ja siitä tuli välilä mieleen Sanna Eevan Olot, jossa oli myös yhtä läkähdyttävästi työelämän ja kotielämän ongelmia. Mutta kun Olot-kirjassa kaikki asiat menevät koko ajan pahemmiksi, absurdiksi mytyksi, Unelmavaras-teoksessa asiat alkavat mytyksi menneen jäljiltä parantua. Se on paljon perinteisempi kirja, jossa on suhteellisen onnellinen loppu. 

Tässä kirjassa häiritsi se, että tapahtumia, langanpätkiä oli liikaa. Ne kyllä sidottiin yhteen lopussa, mutta silti minulle tuli lukiessa niin väsynyt olo, että oli pakko pitää taukoa lukemisessa. Muuten en olisi jaksanut oman elämäni työ- ja perhe-elämää. Vaikka tyyliltään Taposen kirja oli kevyttä ja viihdyttävää, olivat sen sisältämät asiat raskaita. 

Mutta parasta tässä oli se, että sai tuulettaa omia ajatuksia kaikista erilaisista työpaikkatyypeistä. 

Summa summarum: tämä ei ollut parasta, mitä olen Taposelta lukenut, mutta oli suuri apu jaksamaan työpaikan erilaisten tyyppien kohtaamiset. 

Arvioni: + + +.

Tässä vielä linkit aiemmin lukemiini Taposen teoksiin, joista pidin erityisesti Stockan herkusta. 

Jaana Taponen: Stockan herkku (2012, Karisto)
Jaana Taponen: Lalalandia (2009, Karisto) 
Jaana Taponen: Väärä varustus (2008, Karisto)

Kaikki ovat tavallaan chick litiä, mutta eivät ihan tyypillisintä sellaista. Näissä on keveyttä, mutta kuitenkin aina joku yllätysmomentti mukana. 








2 kommenttia:

  1. Minä tavallaan tykkäsin tästä, ehkä koska tunnistin (nuoren) itseni (jossain määrin) päähenkilöstä. Ei kovin todennäköinen tarina, mutta ei hullumpi - on kiva kun vähän pahiksenoloisesta tyypistä tulee esiin ne pehmeämmätkin puolet. Lopulta. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hih, mä tunnistin monta tyyppiä kirjan henkilöistä. Ehkä jossain niistä (tai ehkä useammassakin) olin näkevinäni myös palan itseäni.

      Tyypit oli kivoja, mutta vähän ahdistavaa lukea kaikkea lokaa samassa kirjassa.

      Poista