MARI A:N KIRJABLOGI

Kirjablogissani kirjoitan lukukokemuksistani, lukemistani kirjoista ja niistä kirjoista, jotka haluaisin lukea. Välillä myös kirjoitan ja kuvaan jotain muuta elämästäni.

Viestit kulkevat osoitteeseen mariankirjablogi@yahoo.fi

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Paul Polansky: Kosovon mustarastaat


Olen kyllästynyt kaikkeen paskaan, josta mustalaiset kärsivät Kosovossa, 
enkä minä ole edes yksi heistä. 



Paul Polansky: Kosovon mustarastaat
2012, Savukeidas
suomentaneet Vesa Etelämäki & Ville Hytönen

Paul Polansky on amerikkalainen kirjailija ja aktivisti, joka on viimeiset kymmenen vuotta asunut Itä-Euroopassa romanien keskuudessa ja runoteoksessaan Kosovon mustarastaat hän kirjoittaa romaneista ja heidän oloistaan. Polansky kirjoittaa journalistista runoutta, kuten kirjan suomentanut Ville Hytönen kirjan esipuheessa toteaa. Runoissa Polanskyn maailmanparannusasenne kulkee käsi kädessä runojen kanssa: runoissa näkyy se, mikä romanien oloissa on vialla ja runoista saa aika kattavan selityksen myös siihen, miksi romanit ovat rantautuneet myös oman pääkaupunkimme kaduille kerjäämään. 

Polansky on romanien ääni, asemaansa romanien äänenkantajana Polansky kuvaili Hytöselle näin: "en tiedä pidänkö edes mustalaisista. Minusta on vain oikeudenmukaista, että jokaisella ihmisellä on äänenkannattajansa. Romaneilla - - ei ole. Siksi minä puolustan heitä." 

Teoksessa ei puolustella romaneiden tapaa elää: Amanda on erään runon tyttö, joka on 11-vuotias kaunis pieni tanssija. Runossa Amandan tulevaisuus näyttää synkältä, sillä "tapojensa ja kulttuurin mukaan hänestä tulee äiti neljän vuoden sisään." Polanskyn runoissa piirtyy esiin romanien elämä lian, kuoleman, sodanraunioiden, unohdettujen miinojen, nälän, köyhyyden, janon, keskellä pakolaisleireillä, joihin heidät on unohdettu. Ongelmilla ei mässäillä, mutta ne tulevat esiin runojen henkilöiden taustana. Välillä runoissa toki on huumorillakin osansa, joskin se on hieman, ellei nyt aivan mustaa, niin ainakin ironista: 

Tuon talon 
asukkaat pääsivät
lähimmäs
helvetin tulta, 
kun Nato
pommitti heidän 
takapihaansa. 

Kuten monet muutkin 
miljoonien dollareiden ohjukset, 
tuo ei 
räjähtänyt. 

Se tappoi ainoastaan 
vanhan kukon, 
joka ei lopettanut kiekumista
kello kolmen jälkeen
aamuisin.

Se ei aina ole huono asia, 
että Amerikka
pommittaa takapihaasi

Pääsanoma on kuitenkin, että romanit on unohdettu ja jätetty kurjiin oloihinsa. Osasyynä on se, että romanit ollaan haluttu nähdä kiertolaisina. Hehän osaavat kiertolaisina pitää huolen itsestään. Kuitenkaan, kukaan romaneista ei tiedä, että heidän esi-isänsä olisivat eläneet muualla kuin taloissa, kirjoittaa Polansky runoissaan. Teoria kiertävistä romaneista saa runoissa huutia. Huutia saavat myös kaikki Balkanilla työtään tekevät avustusjärjestöt, Euroopan maat sekä Nato. 

"Minulla on Jugoslavian passi", 
mustalainen kertoi minulle, "mutta serbit
eivät päästä minua rajan yli.
He sanovat, että minulla on 
albaanien sukunimi. 

Albaanit sanovat, 
etten voi jäädä, sillä ainoastaan albaanit
saavat asua Kosovossa. 

YK sanoo, 
etten ole pakolainen, 
koska olen edelleen 
Kosovossa, 
jossa olen syntynyt. 

jne... 

Romanien asema Euroopassa vertautuu monessa runossa juutalaisten tilaan ennen toista maailmansotaa ja jo 10-vuotias sanoo runossa, että haluaisi saada valkoisen ihon, jotta voisi lähteä maasta pois. Pääsanoma runoissa on, että romanien elämä ja tulevaisuus on toivoton. Ei liene salaisuus Euroopassa, että mikään maa ei halua romaneita omaan maahansa. Mitä silloin ihminen voi tehdä?

Mutta me olemme kaikki syyllisiä, kun sanomme mustalaisten
edelleen vaeltavan vankkureilla, vaikka suurin osa heistä 
ei ole kuullut siitä edes tarinoita. 

Me olemme tuominneet mustalaiset menneisyyteen, 
koska emme tahdo heille 
tulevaisuutta. 

Jonkun on pysyttävä 
tikkaiden alapäässä, 
tai muuten ihmiset, valtiot, 

saattaisivat katsoa alas meihin
ja muistaa, 
mitä meidän esi-isämme tekivät.  




Pidin Polanskyn runoista ja hänen asenteestaan. Runot vetivät hiljaiseksi ja toivoisin, että jokainen, jota romanikerjäläinen häiritsee kadunkulmassa, lukisi tämän teoksen läpi ja miettisi sen jälkeen asennettaan uudelleen. En silti osaa sanoa, miten asiat korjaantuisivat ja jokainen ihminen saisi ihmisarvoisen elämän itselleen. 

Lisään tämän kirjan Eurooppa-haasteeseen ja maaksi  Kosovon. Vaikka kirjailija on amerikkalainen, hän on asunut Serbiassa ja kirjan aiheena on tiukasti Kosovo. Kosovo muuten puuttui Eurooppa-haasteen listasta, ja selvennyksenä, miksi Serbia liittyy asiaan, on se, että Kosovo itsenäistyi Serbiasta (vuonna 2008), ja vaikka Serbia ei pidäkään maata itsenäisenä valtiona, mm. Suomi on tunnustanut maan itsenäisyyden. 




4 kommenttia:

  1. En ole koskaan kuullutkaan kyseisestä kirjasta, mutta mielenkiintoni kohosi juuri taivaisiin. Elämäni ensimmäinen romaniteos, täältä tullaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli ihan koskettava ja tuo tekstin eka lainaus tuli samalla joka runossa esiin. Yllättävä yhdistelmä.

      Poista
  2. Kuulostaapa hienolta ja tärkeältä kirjalta! Kiitos tästäkin vinkistä.

    VastaaPoista