MARI A:N KIRJABLOGI

Kirjablogissani kirjoitan lukukokemuksistani, lukemistani kirjoista ja niistä kirjoista, jotka haluaisin lukea. Välillä myös kirjoitan ja kuvaan jotain muuta elämästäni.

Viestit kulkevat osoitteeseen mariankirjablogi@yahoo.fi

maanantai 26. marraskuuta 2012

Paulus Maasalo: Elinehto


Paulus Maasalo: Elinehto 
2012, Karisto 
3,5 / 5


"Vuosikymmeniä te olette murhanneet ja ryöstäneet meidän kansaamme. Te olette myrkyttäneet meidän lapsemme väkivallalla ja jumalanpilkalla. Nyt Atlantan asukkaat maksavat teidän synneistänne."

Paulus Maasalon Elinehto on kirjailijan toinen kirjan. Maasalon ensimmäinen teos Roudan alla kertoo, mitä tapahtuu, kun venäläisen öljymiljardöörin auto räjähtää Tallinnassa ja juttua alkaa tutkia Suomen suojelupoliisin agentti Vesa Kaitele. En ole esikoista lukenut, vaan kävin katsomassa Maasalon kotisivuilta tiedot kirjan tapahtumista. 

Toinen kirja, Elinehto, kertoo myös, miten Vesa Kaitele astuu ratkaisemaan maailmanlaajuista rikostensarjaa, jota eivät muut maailman valtiot pysty lopettamaan. 

Kaikki alkaa Miamissa, Floridassa, jossa terroristit murtautuvat vesilaitokselle ja pian suurkaupungin asukkaat ovat kammottavan ja tappavan vatsataudin kourissa. Terroristit eivät aio jättää hyökkäystään tähän, vaan heidän tavoittenaan on iskeä mahdollisimman moneen kaupunkiin ja sen vesivarantoihin ja pohjavesiin. 

Suomalainen Vesa Kaitele tulee kuviohin mukaan, ja ensimmäiseksi hän suututtaa Helsingin edustalle 400 miljoonan euron hintaisen huvijahtinsa parkkeeraaneen Hisham al-Suqamin. Se ei ehkä ole viisasta, koska suku omistaa aika paljon maailmasta sen omistamien öljyvarantojen turvin. Löytyykö syyllinen iskuihin jostain arabimaista? Vai kenties paljon lähempää?

Mutta kaikki Lähi-idän maat eivät hyötyneet öljyvaroistaan, samaan tapaan kuin Afrikan maatkaan harvoin hyötyivät jalokiviesiintymisistään. Osa valtioista ajautui sisäiseen valtataisteluun, mikä takasi suurvalloille mahdollisuuden puhdistaa pajatso nopeasti ja tehokkaasti. - - Mikä tahansa oli kansakunnalle parempi kohtalo kuin se, että maaperästä löytyisi suuri öljyesiintymä

Jännityksen lisäksi kirjassa on, usein lukujen aluissa, ns. tietoiskuja edellisen lainauksen tapaan ja aika usein tietoiskuissa kirjoitetaan melkein kuin omalla suullani, välillä tietoiskut ovat taas hieman rasittavia. 

Muuten Maasalon teksti on todella sujuvaa. Tapahtumissa mennään nopeasti kaupungista ja maasta, jopa maanosasta toiseen, mutta vaikka USA:sta hypätäänkin Mogadishuun tai Sysmään, lukija pysyy tarinassa mukana. En ole lukenut tämän tyylin kirjallisuutta kuin yhden satunnaisen Remeksen aikoinaan. Pakko kuitenkin sanoa, että minut yllätti, miten sujuvasanaista teksti voi olla kansainvälisessä trillerissä, jota kansiliepeissä verrataan bondeihin. 

Kirjan juoni siis on seuraava: terroristit pyrkivät tuhoamaan ihmiset ujuttamalla veteen bakteerin, joka tuhoaa kaikki, koska ilman vettä ei voi olla. Vesa Kaitele astuu esiin ja alkaa suunnitella, miten terroristit saadaan kiinni. Jännitystä aiheuttaa myös se, että jutun suunnittelussa mukana ollut liikemies tekee mokan ja uusia ihmisiä täysin sattumalta tulee juttuun mukaan. Sitten täytyy myös miettiä sitä, että kuka oikeasti hyötyy siitä, että maailman vesivarannot tuhotaan: kuka saa taloudellisen hyödyn siitä, että vedestä tulee harvinaista? 

Puhtaasta vedestä on itse asiassa huutava pula suurimmassa osassa maailmaa. Ja lähitulevaisuudessa siitä tulee yksi tärkeimmistä luonnonvaroista. Veden kulutus kasvaa jatkuvasti liikakansoituksen ja ruoan tuotannon myötä. Etenkin karjan kasvattamiseen menee paljon puhdasta vettä. - - On vain ajan kysymys, koska maailmaa alkaa hallita se, joka hallitsee vesivaroja

Epäilin alkuun, että kirjassa nousisi ongelmaksi se, miten Sysmä ja Lontoo istuvat samojen kansien väliin. Mielestäni juoni oli kuitenkin taidokas ja ainoaksi ongelmaksi koin sen, että miten eri maista kohtaavat henkilöhahmot kommunikoivat keskenään. Kun itäeurooppalainen pahis sanoo Suomen järvimaisemissa, että perkele, niin miten siihen voisi suhtautua? 

Olin kuitenkin yllättynyt, että pääosin pidin kirjasta. Uskallan suositella kirjaa myös sellaiselle lukijalle, joka lukee trillereitä ja haluaa Remeksensä lisäksi lukea jotain samantuyylistä kirjallisuutta. 528 sivua menivät sutjakkaasti tässä kirjassa. Itse en ainakaan päässyt kyllästymään missään vaiheessa kirjaa. 







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti