MARI A:N KIRJABLOGI

Kirjablogissani kirjoitan lukukokemuksistani, lukemistani kirjoista ja niistä kirjoista, jotka haluaisin lukea. Välillä myös kirjoitan ja kuvaan jotain muuta elämästäni.

Viestit kulkevat osoitteeseen mariankirjablogi@yahoo.fi

perjantai 23. marraskuuta 2012

Sanna Pellicioni: Onni-poika saa uuden ystävän



Sanna Pellicioni: Onni-poika saa uuden ystävän
2012, Minerva

Sanna Pellicionin Onni-poika saa uuden ystävän sattui silmiini Marian Sinisen linnan kirjastosta, ja myös Pihin naisen elämää -blogissa kirja on ollut esillä. 

Vietimme tänään tyttäreni (5,5 vuotta) kanssa kahden kesken lukuhetkeä ja lukaisimme Pelliccionin kirjan. 




 Lukuhetki 2012

Onni-poika saa uuden ystävän kertoo Onnista ja hänen perheestään ja elämästään. Kirjasarjassa on ilmestynyt aiemmin kuusi kirjaa, mutta en ole aiemmin huomannut koko kirjasarjaa. Näitä meillä olisi varmasti luettu, jos olisin huomannut. Nyt tuntuu, että omat lapseni ovat ehkä jo hieman yläikäisiä näille kirjoille. Suosittelisin kirjasarjaa alle kouluikäisille. Täältä löydät lisää Onni-kirjoja.


Onni-poika saa uuden ystävän -kirja kertoo, kun Onnin ja Olavin naapurin muuttaa uusi poika, Aram ja hänen iranilainen perheensä. Perheen äiti tuo Onnin perheelle ruokalahjan, ja Onnin perhe ottaa ystävyydenosoituksen vastaan: He menevät vastavierailulle viemään tiikerikakkua. Näin perheet ystävystyvät ja äidit huomaavat, että molemmissa maissa vietetään samalla tavalla eri juhlia: suomalainen pääsiäinen on kuin persialainen uudenvuoden juhla. 

Aramin perhe synnyttää kysymyksiä Onnissa: mitä tarkoittaa pakolainen? Miten perheenjäsenet saavat ystäviä, kun eivät osaa suomea? 

Kirja avaa niiden toisten ja toistennäköisten elämää sellaiselle, jolla ei ole omakohtaista kokemusta maahanmuuttajista. Mutta myös oma tyttäreni, joka on 5,5 vuotta leikkinyt niiden toisten kanssa, kysyi, että mikä on pakolainen. Vastaukseni oli varmaan taas kerran hieman liian informatiivinen ja siten pelottava... Toisaalta seuraavan sivun sana vinttikomero aiheutti aivan samankaltaisen ihmetyksen. Onnin kokemukset varmaan ohjaavat pientä lukijaa, sillä samalla tavalla oma kuulijani ihmetteli, että miten tosiaan voi saada ystäviä, jos ei osaa kieltä. 

Tytön mukaan hyvää tässä kirjassa oli se, että Aram sai mennä naapurin lasten kanssa leikkimään ja lohdullista oli se, että kaikki varmasti oppivat suomen kieltä ja saavat lisää ystäviä. 

Sanoisin, että pienestä koostaan ja pituudestaan huolimatta tämä on sellainen kirja, joka sopivasti herättää kysymyksiä pienessä kuulijassa. 

Aiemmin olemme lukeneet kirjan Mikko Mallikas ja sisukas muurahainen (WSOY, 2006), jossa käsiteltiin myös pakolaisuutta, sotaa ja pakkoa lähteä omasta maasta. Minusta se kirja oli hieman jopa pelottava. Siinä mielessä Pelliccionin kirja sopii pienemmille lukijoille. 


4 kommenttia:

  1. Mukava lukea lasten suhtautumisesta kirjoihin. Ajatella miten positiivisella asenteella sinunkin tyttäresi kommentoi, että kyllä niitä ystäviä saa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. tuossa kirjassahan on aika positiivinen kuva naapurisuhteista =), kun juostaan edestakaisin. Mutta ehkä hyvä antaakin vähän liian positiivinen kuva asiasta.

      Pitäähän sitä lapsena vielä uskoa kaikkeen hyvään ;D

      Poista
  2. Tämä kirja tosiaan aika lyhyestä tekstistään huolimatta herätti meilläkin paljon kysymyksiä kuusivuotiaassamme (pakolaisuus jne.). Mekin olemme lukeneet tuon Mikko Mallikkaan ja olen samaa mieltä. Pelliccionin kirja on lempeydessään mukavampi pienille lukijoille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin totta.

      Mä mietin vasta näin jälkikäteen, että pakolaisuus on kuitenkin Suomessa ei-niinö-yleinen-maahanmuuton syy, että tuleeko tästä kuitenkin sellainen kuva, että kaikki olisivat jostain kurjuudesta tulleet.

      Mutta joo, kaipa se kuva kirjoissakin monipuolistuu vielä ajan myötä.

      Poista