MARI A:N KIRJABLOGI

Kirjablogissani kirjoitan lukukokemuksistani, lukemistani kirjoista ja niistä kirjoista, jotka haluaisin lukea. Välillä myös kirjoitan ja kuvaan jotain muuta elämästäni.

Viestit kulkevat osoitteeseen mariankirjablogi@yahoo.fi

tiistai 16. huhtikuuta 2013

Ian McEwan: Makeannälkä


Olen potenut pakottavaa tarvetta tutustua brittiläiseen kirjallisuuteen, koska se on melkein yhtä tutkimaton alue kuin Iso-Britannia muutenkin minulle. Olen käynyt maassa pari kertaa, ja tuntuu, että olen myös lukenut vain ne pari kirjaa maan kirjailijoilta - Suomessa kuitenkin aika moni suomennetuista kirjoista tulee englanninkieliseltä alueelta, joten on tavallaan helppoakin löytää brittiläistä kirjallisuutta. Jotenkin minua on vain tähän mennessä kiinnostanut se vaikeammin saatava ja kaukaisempi kirjallisuus. 

Ian McEwan on kirjailja, johon olen halunnut tutustua. Voitteko kuvitella: tämä on todellakin ensimmäinen McEwanin kirja, jonka olen koskaan lukenut! Omassa kirjahyllyssäni on kuitenkin jo lisää odottamassa, joten luulen, ettei tämä kirja suinkaan jää ainoaksi, vaikka sanoisin (ja toivoisin), että Makeannälkä ei varmastikaan ole McEwanin paras kirja?

Makeannälkä (2013, Otava) kertoo Serena Fromesta, joka opiskelee yliopistossa matematiikkaa, vaikka haluaisi opiskella kirjallisuutta. Hän lukee nopeasti kaikkea, minkä käsiinsä saa, ja hänen käsissään korkea- ja viihdekirjallisuus ovat yhtä hyvää luettavaa. Serena on suhteessa vanhemman miehen kanssa, minkä ansiosta hän päätyy töihin tiedustelupalvelu MI5:n sihteeriksi. Eletään 70-luvn puoliväliä, ja nainen voi vain haaveilla pääsevänsä muihin kuin sihteerin töihin. Ja Serenahan haaveilee. Hän päätyy taas toisen miehen, Maxin, kautta operaatioon, joka tunnetaan nimeltä Makennälkä. Operaation kautta Serena tutustuu taas uuteen mieheen, kirjailija Tom Haleyyn. Kirjaa lukiessa tuntuukin, että Serenan elämän sisältö ei tule opiskelujen eikä työn, vaan miesten kiinnostuksen kautta. Tai ehkä Serena kiipeää urallaan miesten avuin? 




Kirjasta on kirjoitettu mm. Hesarissa, Keskisuomalaisessa, lyhyesti MeNaisissa ja monessa blogissa, kuten Leena Lumissa, Sannan Luettua-blogissa, ja minulle uudessa Sininen Zeppeliini -blogissa. Eri kirjoituksista selviää mm. se, että kirjan lukeneet (ja enemmän McEwania lukeneet) ja kirjasta kirjoittaneet eivät pidä tätä kirjaa kirjoittajan parhaana teoksena. Kirjassa on muidenkin mielestä ongelmana se, että siinä kuvataan 70-lukua ja kylmän sodan synnyttämää brittiläistä vakoilukoneistoaa - mutta kirjassa ei keskitytä oikeastaan kumpaankaan. Lukiessani todellakin välillä unohdin, että mikä vuosikymmen tässä kirjassa oli kyseessä. Ja Serenan miehet, oikeasti teki mieli välillä puuskahtaa niin kuin MeNaisten kirjoittaja: Mutta miksi, oi miksi Serena pohtii jokaisen miehen kohdatessaan, olisiko tästä poikaystäväksi?

Itselleni Serena jäi myös kovin kaukaiseksi henkilöhahmoksi. Eikä läheisemmäksi tullut Tom Haleykaan. Ehkä siksi myös olin kohtuullisen välinpitämätön sen suhteen, millaiseksi kirjan loppuratkaisu muodostuisi. Uskon kuitenkin, että jatkan tutustumisretkeäni McEwanin ja brittiläisen kirjallisuuden suhteen ja ehkä vähän myös brittiläisyyden suhteen, josta kirjassa saadaan hieman makua:
Moni sisääntuloerästämme olisi kelvannut esiteltäväksi debytanttina vaikka kuningatar Elisabetille hovissa, ellei sitä käytäntöä olisi lakkautettu viisitoista vuotta aiemmin. Joukossa oli muutamia istuvan tai jo eläköityneen talon virkamiehen tyttäriä tai veljen- tai sisarentyttäriä. Kahdella kolmasosalla meistä oli tutkinto jostakin vanhasta kunniakkaasta yliopistosta. Me puhuimme täsmälleen samalla tavalla, hallitsimme seuratavat ja olisimme suoriutuneet moitteettomasti viikonlopun vietosta aateliskartannossa

Ian McEwan: Makeannälkä
2013, Otava
Sweeth Tooth 2012
suomentanut Juhani Lindholm
385 sivua
 


8 kommenttia:

  1. Lukaisin oman arvosteluni maaliskuulta ja olin kirjoittanut, että kirja vaatisi tiivistämistä ja kirja olisi muuten tasapaksu rakkausromaani,jollei Serena joutuisi valehtelemaan ja salailemaan niin paljon. Lopusta tykkäsin kovasti...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta se salailukaan ei tehnyt oikeastaan mitään vaikutusta, mutta ehkä kuitenkin kirjan loppu vähän. Ellei se olisi kirjoitettu niin kökösti. Viimeiset sivut olisi musta voinut vaikka jättää kirjoittamatta, koska terävänä lukijana osasin päätellä jo ne asiat ilman että ne pitää auki selitellä =)

      Poista
  2. Minulla on tämä vielä lukematta, mutta muista lukemistani McEwaneista olen pitänyt kovasti. Suosikkini tähän mennessä lukemistani on ehdottomasti Sovitus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää tarkastaa, onko Sovitus kirjahyllyssä, olen näitä aina sieltä ja täältä kantanut mukanani kotiin. ♥

      Poista
  3. Luojalle kiitos, että et lopeta McEwanin lukemista tähän;) Jos olisin tiennyt, mitä suunnittelet, olisin keksinyt mitä vain, että et lue ainakaan tätä hänen ensimmäisenä kirjanaan.

    Sitten kun olet toipunut lueppa vaikka Lauantai, Vieraan turva (aika raju), Sovitus, Rannalla ja Ikuinen rakkaus.

    Tämä oli kyllä aikamoinen pettymys, mutta eihän kukaan voi aina kirjoittaa kaikille mieliksi ja sitten taas voi tulla oikeastikin notkahduksia tyylissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sovitus jo toisen kerran! Se seuraavaksi sitten =)

      Mulla on itse asiassa pari (tai kolme) kirjaa McEwania kirjahyllyssä odottelemassa, joten kyllä vielä tutustun uudelleen hra kirjailijaan.

      Välillä pitää kirjoittaa kökköä, että voi arvostaa niitä hienojakin teoksia. Kai.

      Poista
  4. Tämä oli kyllä aika keskinkertainen McEwanilta ;). Leenankin mainitsemat Lauantai ja Ikuinen rakkaus on huikeita, vaikka tämä pettymys olikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, nuo pitää ottaa lukulistalle, ja varmaan osa onkin jo varattuna lukupinoon ♥.

      Poista