MARI A:N KIRJABLOGI

Kirjablogissani kirjoitan lukukokemuksistani, lukemistani kirjoista ja niistä kirjoista, jotka haluaisin lukea. Välillä myös kirjoitan ja kuvaan jotain muuta elämästäni.

Viestit kulkevat osoitteeseen mariankirjablogi@yahoo.fi

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Kaj Korkea-aho: Tummempaa tuolla puolen


Kaj Korkea-ahon Tummempaa tuolla puolen odotteli minua kirjaston pikalainojen luona, ja muistin nähneeni kirjan Katjan kirjablogissa. Ihan näkemisen ja tuntemisen riemusta kannoin kirjan mukanani kotiin, ja täytyy sanoa, että Kaj Korkea-aho oli aivan ihana uusi tuttavuus kirjamaailmassa. Tummepaa tuolla puolen (2012, Teos & Schiltds & Söderströms) on Korkea-ahon toinen romaani, joten tässähän on taas pakko kaivaa esikoisromaani, Katso minuun piehen (2009) myös luettavaksi. 

Kirja kertoo ystäväjoukosta, joka on asunut Gränbyn kylässä lapsuutensa, mutta muuttanut opiskelujen ja työn myötä osa Turkuun, osa Helsinkiin. Kirjan ensimmäinen osa kertoo näistä toisistaan eronneista ystävyksistä ja heidän elämistään. Kotimaiselle kirjallisuudelle epätyypillisesti Korkea-aho kertoo miesten elämästä juuri tällä hetkellä, ehkä hieman pitkästi, mutta ei lainkaan tylsästi. Henkilöhahmot tulevat dialogien, haaveiden ja epäonnistumisten kautta juurikin niin läheiseksi, että kirjan takakannen sulkeuduttua tunnen suoranaista ikävää hahmoja kohtaan...

Chistoffer on Turussa kansanrunoutta opiskeleva ja graduaan tekevä nuori mies, joka suunnittelee häitään Redasin kanssa. Loke on työssä radiossa, mutta hän haaveilee urasta tv:ssä. Uranousua estää hänen änkytysvikansa. Simon taas on kotikaupunkinsa pappi, joka järkyttää kaikkia juoksukisoissa: virkaa hoitava pappi oikaisee jostain kumman syystä kisoissa. Benjaminilla on kaikkein suurin järkytys edessä: hänen avovaimonsa, Sofie, ajaa autonsa samojen kisojen jälkeen puuhun ja kuolee. 

Kirja on rakennettu niin loistavasti, että en lukuhetkellä sitä oikein edes ymmärtänyt, mutta nämä kirjan alussa kovasti erillään toisista kulkevat elämät alkavat kietoutua toisiinsa. Toisen osan nimi on Koti, jossa nuoret miehet palaavat kotiin, Gränbyhyn, Sofien hautajaisiin. Samalla he joutuvat kohtaamaan sen, minkä jättivät, tai luulivat jättäneensä taaksensa. 

Koti. Sana oli niin mahtipontinen. Paikka satojen miljardien joukossa, joka oli kerran asettunut käytettäväksi ja sanonut: minä olen se paikka jonne olet palaava, paikka jonne kaikki matkasi päättyvät. Sinä voit muutta minua, purkaa seiniä ja kohentaa minua, maalata minut punamullalla tai kartanonkeltaisella, täyttää minut tuoksuilla, pölyllä ja tavaroilla, mutta se olen kuitenkin minä, joka enemmän muovaan sinua. Minä annan sinulle edellytykset mutta en lupaa mitään. Annan sinulle taskun johon piilotan viheliäisen juurettomuutesi.

Gränbyssä kaikkien täytyy kohdata omat mörkönsä, kuvainnolliset ja lopulta konkreettisetkin, sillä Gränbyssä he muistavat Raamtin, suullisessa perinteessä vaeltaneen tumman hahmon, jonka he ovat nähneet lapsina metsässä. Christoffer kestää kotonaan kahdeksan tuntia, ja hän joutuu miettimään, miksi vanhempien on niin vaikea hyväksyä hänen homouttaan; Loke alkaa änkyttää heti, kun palaa lapsuuteensa; Benjamin taas etsii tietoa siitä, kuka oikeastaan oli Sofie, jota hän luuli rakastavansa.

Viimeisen eli kolmannen osan nimi on Raamt, joka on kirjan yksi hahmo myös. Koko kylän on vallannut aikoinaan Raamtin kauhu, kun 6-vuotias Sidrid Ask eksyi metsään. Raamt liittyy tarinaan myös siten, että se on Chritofferin gradun aihe. 

Teoksessa ei ole juonta oikeastaan muuten kuin että hautajaisista siirrytään Christofferin polttareihin. Pimeys, tummuus ja uhka lähenee miehiä koko ajan. Juonen sijaan kirjassa on loistokasta henkilöhahmojen esittelyä ja elävöittämistä, sekä tunnelman luomista. Minun oli pakko jättää monena iltana, kun kirjan tummuus uhkaavasti läheni, kirja kesken ja pystyin jatkamaan sitä vasta aamulla, valoisampana aikana. Kyllä, elin tunnelmat ja myös henkilöt aivan täysillä tässä kirjassa. 

Kotimaiselle kirjalle poikkeuksellisesti tässä kirjassa on jokaisella osion alussa oma musiikkikappaleensa. 
- tykkäsin myös tällaisesta kirjan tarinan rakentelusta! 

Kirjaa ovat lukeneet myös: 
Kirsin kirjanurkka, josta opin, että tämä on nuorten aikuisten kirjallisuutta, oikeesti? 
Rakkaudesta kirjoihin Annika, jonka kanssa luetaan näemmä aina samat kirjat, 
ja toivottavasti vielä moni muu, sillä tämä on todellakin hieno kirja luettavaksi!

Kaj Korkea-aho: Tummempaa tuolla puolen
2012, Teos & Schidts & Söderströms 
Gräset är mörkäre på andra sidan 2012, 
suomennettu käsikirjoituksesta, suomentaja Laura Beck
kansi ja kuvitukset: Sanna Mander
437 sivua

  


14 kommenttia:

  1. Heh, niinpä! Minua alkaa jo nolottaa, kun olen täällä aina äänessä mutta minkäs teet, mitäs luet niin hyviä kirjoja ;)

    Tosi ihanaa saada tälle lisää blogisavuja. Kirja on minusta harvinaisen onnistunut pelottavuudessaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luen kaikki vähän myöhemmin tosin ;) Mutta hyvät kirjat ne on sullakin usein!

      Joo, kyllä täytyy sanoa, että pimeässä en voinut lukea yhtään. Onneksi oli näin kevätiltoina luettavana.

      Poista
  2. Hienoa, että luit tämän. Olen samaa mieltä, että Korkea-Ahon esikoinen on pakko hankkia luettavaksi. Tummempaa tuolla puolen on tosiaankin rakennettu taidokkaasti niin juonensa, tunnelmansa, henkilöhahmojensa kuin ulkoasunsakin osalta. Ihastuin noihin lukujen välisiin lehtiin.

    Minäkin hieman ihmettelen, että miksi tämä olisi nuorten aikuisten kirjallisuutta. Kyllä tämä ainakin minulle menee ihan näin keski-ikäisenäkin. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä me ollaan niin kovin nuorekkaita keski-ikäistyvää porukkaa, että voidaan ollan nuoria aikuisia =) Ehkä lähinnä siksi, että henkilöhahmot on nuoria aikuisia, eli alle kolmikymppisiä?

      Hieno kirja, kaiken kaikkiaan. Harvinaisen mukavaa dialogia kotimaiseksi kirjallisuudeksi (kai suomenruotsalainen on vielä kotimaista?).

      Poista
  3. Minä vasta tämän esittelysi jälkeen "rekisteröin" koko kirjan. Kuulostaa erittäin mielenkiintoiselta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että sait rekisteriin! Kantsii kaivaa esiin tämä kirja ja lukea =)

      Poista
  4. Hmm!Hämmästyin tuosta nuoret aikuiset -määritelmästä, mutta onneksi se ei ole minun tekemäni luokittelu vaan Suvi Aholan, joka mainitsee tämän lauantaiesseessään esimerkkinä. Voi tätä varmasti suositella nuorille aikuisillekin, mutta hyvin upposi keski-ikäiseen! Hyvä kirja, seuraavaa Korkea-aholta odottelen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo, se taisi mennä kyllä muiden piikkiin. Toivottavasti tuo ei harhauttanut, kun en jaksanut kaivaa Aholan tekstiä esiin. Varmaan tosiaan se, että henkilöt ovat alle 30-vee, saa tämän jotenkin siihen nuorten aikuisten kategoriaan. Siis mitä se sitten tarkoittaakin...

      Pääasia siis, että oli tosi kiva kirja!

      Poista
  5. Tätä ei näkynyt kirjastossa, joten otin lainaan tuon Korkea-Ahon esikoisromaanin. Sekin vaikutti erittäin mielenkiintoiselta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin kävin hakemassa Korkea-ahon esikoisen. Samoin kuin Holmströmin =)

      Poista
  6. Tämä on jotenkin aina lainassa kun yritän sitä kirjastosta etsiä. Kiinnostaisi siis oikein kovasti lukea, mutta ei voi mitään kun ei samaan aikaan minun kanssa ole kirjastossa paikalla. Ei kuitenkaan kuulu niihin kirjoihin, joista pitää heti tehdä varausta eli tätä jaksetaan hieman odottaa. Jos hyvä tuuri kävisi ja saisin kirjan lukupinoni jatkoksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näytti olevan aika paljon lainassa ja myös varauksessa meidän kirjastossa. Hyvä, että ihmisiä kiinnostaa! Itse tosiaan löysin tämän pikalainoista, joita nytkin on iso kasa lainassa...

      Poista
  7. Minusta on kiva kun Schildst & Söderströms tuntuu panostavan kirjoihin. Paksut (hyvät) kirjat, kauniit kannet ja moni kirja suomennetaan heti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tuo on tosi kiva, että tulee suomeksi ja ruotsiksi samaan aikaan, ja tosi paljon olen tykännyt näistä yhteistyökirjoista Teos & Schidts & Söderströms. Oliko Sara Razain kirja juuri samoilta kustantajilta...

      Poista