MARI A:N KIRJABLOGI

Kirjablogissani kirjoitan lukukokemuksistani, lukemistani kirjoista ja niistä kirjoista, jotka haluaisin lukea. Välillä myös kirjoitan ja kuvaan jotain muuta elämästäni.

Viestit kulkevat osoitteeseen mariankirjablogi@yahoo.fi

sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Paula Havaste: Kolme käskyä




Paula Havaste ihastutti minua jo Kaksi rakkautta ja Yhden toivon tie -teoksilla, joten olin kerrassaan onnellinen, että Havasteelta tuli tänä keväänä jatko-osa tarinalle, joka kertoi Anna Mäkisestä sodan aikaan. Kolme käskyä (2013, Gummerus) on itsenäinen jatko-osa tarinalle, ja kirjassa eletään sotien jälkeisiä aikoja. Itse asiassa sodasta on jo viitisentoista vuotta, ja kirjan sankaritar on vaihtunut Annasta hänen tyttäreensä Raijaan, joka on jo nuori nainen. 

Raija opiskelee yliopistossa kansatiedettä ja lähtee kesätöihin Rovaniemelle, jossa hän osana isompaa ryhmää on perustamassa Rovaniemen kotiseutumuseota ja arkistoi museoon lahjoitettuja esineitä. Samalla Raija on päässyt karkuun oman kotinsa tukahtunutta ilmapiiriä: hänen vanhempansa eivät vaikuta onnellisilta ja Raijan pikkusisko on saanut koulusta ehdot, joita joutuu kesällä tenttimään. On Raijan aika nähdä maailmaa kodin ulkopuolella ja itsenäistyä ja kasvaa aikuiseksi. 

Kirjan alussa kapinoin kirjailijan ratkaisua hylätä Anna ja ottaa uudeksi päähenkilöksi Raija vastaan. Pääsin kirjaan kiinni siis hieman myöhässä, toisaalta Havasteen kirjoja luettuani voisin sanoa, että muidenkin Havasteen kirjojen kanssa minulla on ollut samoja vaikeuksia päästä tarinan juonesta kiinni; kirjat voisivat mennä suorempaan asiaansa. Kolme käskyä -teos antoi siis odotuttaa sitä, että paitsi pääsin kirjaan sisään myös sitä, että se lopultakin kertoi, mikä oli kirjan keskeinen juoni. 

Kahden aiemman teoksen tapaan tässäkin kirjassa mietitään naiseutta, mutta Raijalla on huomattavasi äitään helpompaa olla mukana miesten maailmassa: yliopisto-opiskelijoiden parissa häntä pidetään pikkusiskona, eikä Raijan tarvitse taistella hyväksytyksi tulemisestaan niin kuin hänen äitinsä. Vaikka kyllä Raijakin naisena olemistaan miettii: aikooko hän tutkijaksi vai menisikö hän sitä reittiä, joka olisi helpoin: tekisi maisterin paperit ja perustaisi sen jälkeen perheen - kuten pitääkin.  Ja onhan naisen elämä hieman vaikeaa: yksin nainen ei voi mennä vapaa-ajalla oikein mihinkään: kahvilassa voi käydä yksin päiväsaikaan, mutta muuten tarvitaan seuraa. Onneksi Raija saakin seuraa muista kansatieteilijöistä, ja hän pääsee kesällä mukaan lavatansseihin. 

Tansseissa Raija voi ihailla Raineria, johon on törmännyt jo aiemmin: Rainer on komea laulaja, johon Raija ei voi olla ihastumatta. Rainer on kuitenkin mustalainen, josta opiskelutoverit varoittavat Raijaa, ja toisaalta myös Rainerin perheen on vaikea hyväksyä Raijaa, valkolaistyttöä, joka ei osaa edes pitää itseään "puhtaana". Raija on kansatieteilijänä kiinnostunut mustalaisten tavoista, mutta silti hän hermostuu, koska ei ymmärrä, miksi Rainer ei voi eväsretkellä syödä ruokaa, jonka Raija on laittanut maahan odottamaan. Raija on kuitenkin rakastunut Rainerin tummiin kiharoihin ja hän uskoo, että rakkaus voi ylittää kaikki esteet. 

Kolme käskyä on paitsi naisen kasvutarina myös rakkaustarina, joka luo kuvaa elämään aikana, jolloin jokaisen perheen kotona on sodasta palanneita miehiä, jotka heräävät keskellä yötä painajaisiin, jotka muu perhe yrittää päiväaikaan unohtaa. Kirjan ajankohdan tunnelmaan, kesäiseen maaseutumaiseen, Rovaniemen kaupunkiin, Suomi-fimin mustavalkoisiin kuviin, voi päästä vaikka tämän musiikin myötä, jota kirjassa fiilistellään useaan otteeseen.

Havaste on parhaimmillaan kuvatessaan miljöitä ja tunnelmia.  Niin myös tässä kirjassa hänen kotiseutunsa, Rovaniemi tulee eläväksi.

Kärryille ahtautuneet lapset nauroivat ja mekastivat, paksuun villasaaliin kääriytynyt vanhempi eukko komensi näitä, perässä juoksevat lapset kiljuivat, ja miehet puhuivat omia asioitaan niin kovaa, että muut ohikulkijat kääntyivät katsomaan. Miksikähän mustalaiset ovat niin kovaäänisiä, Raija mietti, rehvakkaita ja ylväitä, vaikka harvalla on varaa ostaa edes omaa pientä mökkiä. 
Kärryt kääntyivät risteyksestä ja mustalaisten äänet vaimenivat. Raija istui laiskana puistonpenkillä ja katseli, kuinka ohi kulki maalaismiehiä ja koululapsia, kuorma-auto ja muutama henkilöauto, joissa rattia pitelivät ankaran näköiset miehet

Pidin kovasti tästäkin Havasteen kirjasta, ja oli kerrassaan kiinnostavaa lukea, minkälainen maailma oli sodan jälkeen Rovaniemellä, joka oli kärsinyt sodassa, kuten kirjassakin muistellaan. Myös aikakauden muuta maisemaa kuvailtiin kirjassa ansiokkaasti: mitä kaupassa oli, miten fb:n sijasta kerrottiin kuulumisia kirjeissä, millaiset asiat olivat tärkeitä ihmisten keskusteluissa (ja kehityksen rattaissa) ajankohtana, jolloin teollistuminen oli käynnissä, miten maailma alkoi avartua (Raija oli kiinnostunut erään naisen sairaanhoitajareissusta Afrikkaan). Välillä jotkut asiat tuntuivat hieman päälleliimatuilta ja ehkä vähän hätäisiltä, mutta kokonaisuus oli aivan yhtä ihastuttava kuin Havasteen aiemmatkin teokset. Tälle kirjalle ja tarinalle olisi helppo keksiä jatkoa, joten olin hieman järkyttynyt kun luin Gummeruksen sivuilta, että tämä oli sarjan päätösosa.

Havasteen kirjat ovat siis rakkaustarinoita, mutta myös oivallisia ajankuvauksia. Tämä kirja alkoi elää mielessäni voimakkaammin, kun kuuntelin Suopursua-kappaleen, ja vielä kun katselin oman kansatieteilijä-urani kenttämatkan valokuvia, joissa pyyhkeet kuivuivat maalaismaisemissa vinoaitojen päällä, niin pääsin aivan täysin kirjan tunnelmaan mukaan. Mitä voisin sanoa muuta kuin että Havasteen kirjat ovat kiehtoneet minua tämän sarjan ensimmäisestä osasta alkaen, ja pidän niistä.

Paula Havaste: Kolme käskyä 
2013 Gummerus
374 sivua 
 4/5

Kirjan on lukenut myös Sanna ja Jonna, jotka antoivat kirjalle täydet viisi pistettä. Itse miinustin vähän siitä, että tarina ei ollut aina niin sujuvaa kuin odotin, juurikin siksi, että ajankuvaus ja tarinan juoni tuntui liimatulta. Esimerkiki puhelinkeskustelu, jossa Raijalle selviää hänen vanhempiensa salaisuuksia, tuntuu liian äkkinäiseltä. Kuinka luontevaa on aloittaa puhelinkeskustelu suuren salaisuuden paljastamisella?

Liitän kirjan osaksi maakunta-haastetta kohtaan Lappi, koska tämä kirja niin vahvasti liittyy Rovaniemeen.






11 kommenttia:

  1. Havasteen tätä sarjaa on sen verran kehuttu blogeissa, että minunkin mielenkiintoni on herännyt. Ainakin idealtaan sarja kuulostaa sellaiselta, että voisin pitää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen pitänyt Havasteen jokaisesta kirjasta, tosin siitä aivan ensimmäisestä eniten, varmaan koska oli se eka, ja luin vailla ennakko-odotuksia.

      Poista
  2. Minulla on olleet Havasteen kirjat lukulistalla jo vuosia. Etenkin Kymmenen onnen Anna-teoksen aloittama sarja (josta muutaman olen ostanut pokkarina itselleni). Tämäkin sarja alkaa kuulostamaan mielenkiintoiselta, etenkin tämä esittelemäsi osa. Aiheina naiseuden pohtiminen (tehdäkö sitä mitä haluaa, vai mitä sinun odotetaan tekevän), yliopisto ja museotyö menevät niin lähelle omaa elämääni ja ajatuksiani. Kiitos vinkistä, laitetaanpas tämäkin sarja korvan taakse!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä teoksessa varmaan oli sitä naiseutta vähiten, enemmän kallistui mustalaisten tapojen ja suhteen mahdollisuuden pohtimiseen. Kaikkein parasta Havasteen kirjoissa on se, että näissä kukin aikakausi on tullut niin eläväksi lukijalle.

      Mulla on myös Kymmenen onnen Anna kirjahyllyssä, jostain poistosta olen sen tuonut kotiin. Pitää siirtyä sitten siihen seuraavaksi, kun näitä mäkisiä ei enää tule...

      Poista
  3. Ihana kansi! Olen Havasteelta lukenut vain yhden josta kyllä tykkäsin. Tämänkin voisin siis lukea jossain vaiheessa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjojen kannet ovat olleet myös tosi nätit, ja niin samaa sarjaa.

      Poista
  4. No nyt harmittaa kun jätin Havasteet lainaamatta, kun niitä kirjastossa katselin. En tiennytkään, että ovat näinkin laadukkaan oloisia, olen siis missannut blogiarviotkin, joissa niistä on näköjään tykätty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En oikein edes tiedä, miksi pidän näistä, koska aiheensa puolesta nämä kirjat eivät ole ollenkaan mun makuuni, mutta jokin viehättää sen verran paljon, että olen antanut tiettyjä asioita anteeksi. Onhan näissä viihteellinenkin puoli, mutta jollain tapaa kovin sopivassa määrin.

      Poista
  5. Kivaa että pidit tästä! Tuo puhelu vanhemmille oli muuten minustakin hieman outo, tuli mieleen nyt kun olit siitä kirjoittanut ;).

    Kiva että muutkin ihhastuvat näihin Havasteen kirjoihin, minä kun en oikein osaa edes kuvailla miksi ne viehättävät minua niin paljon! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän vaikea aina saada sanoiksi se, että miksi joku kirja miellyttää. Luulen, että Havasteen kirjoissa on aika iso merkitys sillä, että tunnelmiin, miljööseen ja henkilöiden välisiin suhteisiin on niin helppo päästä.

      Poista
  6. Heitänpä minäkin lusikkani soppaan. Olen lukenut kaikki kolme osaa ja tykännyt kaikista. Tosin tästä viimeisimmästä vähiten. Aiemmin mainitut ajankuvauksen tarkkuus ja tunnelmien käsinkosketeltavuus viehättävät suuresti, mutta folkloristina (ja kansatieteilijänä) minua häiritsi suunnattomasti se, että sananlaskut, etiäiset ym. luettiin kansatieteen alaan, vaikka ne eivät sitä ole. Lisäksi päähenkilö oli raivostuttavuuteen saakka naivi ja erilaiset enteet, vaatteiden väärinpäin pukemiset yms. tuntuvat turhan päälleliimatuilta. Kokonaisuutena kuitenkin hyvä, nautiskeltava lukuelämys edeltäjiensä tapaan.

    VastaaPoista