MARI A:N KIRJABLOGI

Kirjablogissani kirjoitan lukukokemuksistani, lukemistani kirjoista ja niistä kirjoista, jotka haluaisin lukea. Välillä myös kirjoitan ja kuvaan jotain muuta elämästäni.

Viestit kulkevat osoitteeseen mariankirjablogi@yahoo.fi

maanantai 24. kesäkuuta 2013

Katarina Wennstam: Alfauros



Katarina Wennstamia olen lukenut melko tasan kaksi vuotta sitten viimeksi, jolloin löysin hänen Tahra-teoksensa. Silloinen kirja aloitti Wennstamin feministisen kirjasarjan. Tahran prostituutio-aiheesta on siirrytty Alfauros-teoksessa raiskaus-aiheiseen.

Alfauros kertoo menestyvästä näyttelijästä Jack Rappesta, joka on, no, alfauros: joku kesyttämätön ja aggressiivinen vetää naisia Jackin puoleen kuin näkymätön magneetti. Jack on menestyksensä huipulla, hän pokkaa Ruotsin parhaan näyttelijän pystin ja asuu upeassa talossa muiden kadehtimana julkkiksena. Samalla hän heilastelee vastanäyttelijättärensä kanssa. Emma on valittu osaansa viattomuutensa vuoksi: hän on uusi ja raikas kasvo elokuvamaailmassa. 

Kirja on jaettu osiin. Ensimmäinen osa päättyy siihen, että Jack löydetään kotoaan hyökkäyksen kohteena ja tutkinta alkaa. Toisessa osassa mennään elämässä vuosi taaksepäin, eletään Jackin mukana elokuvan teossa. Kolmannessa osassa mennään Jackin hyökkääjän kanssa oikeussaliin. En useinkaan innostu tällaisesta jaottelusta, mutta tässä kirjassa se toimi.  Toisessa osassa Jackin elämä ja kohtalo saivat pohjustusta ja kolmannessa kirjan feministinen näkökulma sai painotusta. Wennstam on kirjoittaja, jonka teksti on helppolukuista ja tarina imaisee kerta kaikkiaan mukaansa. Tätä kirjaa oli pakko lukea ahmien. 

Elokuvataiteen synnyn jälkeen on tuskin kulunut ainuttakaan vuotta, jolloin lukuisissa elokuvissa ei olisi näytetty raiskausta tai viitattu tai vihjattu raiskaukseen, raiskausyritykseen tai muunlaiseen väkivaltaan. 
SARAH PROJANSKY, WATCHING RAPE

Wennstamin naisasia tässä kirjassa on raiskaus, raiskattujen naisien kohtelu yhteiskunnassa ja miehisyyden ja maskuliinisuuden ylikorostuminen elokuvissa, kuten kirjailija jälkisanoissaan kirjoittaa: 

Elokuvateollisuudella on Ruotsissa kuten monissa muissakin maissa ongelminaan machokultti, vanhanaikaiset asenteet ja naistaiteilijoiden arvostuksen puute. 

Wennstamin kirjasta on vaikea kirjoittaa paljastamatta liikaa. Tämä ei ole perinteinen dekkari, jossa etsitään tekijää. Oikeussalissakaan ei pyritä tekijän narauttamiseen, vaan kaikessa on mukana teema siitä, mikä on oikeutettua ja mikä ei. 

Tämä kirja meni järkeilyn sijasta tunteiden paloon: kirja vihastutti, suretti ja oli vaikeakin lukea. Mutta kirjan lopussa tuli tunne, että oikeus on kuitenkin voittanut. 

Wennstamin kirja on trilogian kolmas osa, mutta tämän voi huoletta lukea ilman muita kirjoja; teoksessa on joitakin samoja henkilöhahmoja kuin ensimmäisessä kirjassa, mutta he ovat toisenlaisessa osassa tässä teoksessa.

Kirja näkyy myös näissä blogeissa: 
Annika K.
Kirjavinkit

Katarina Wennstam: Alfauros
2013 Otava
Allfahannen 2010, 
suomentanut Laura Beck
396 sivua

2 kommenttia:

  1. Wennstam on aina naisten asialla! Tykkään hänen tyylistään rikkoa rikoskirjallisuuden rajat - vai ovatko nämä edes mitään dekkareita? Jos sulla on jäänyt Turman lintu välistä, suosittelen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy ottaa mukaan, jos jossain tulee vastaan =) Olen tykännyt näistä kahdesta tosi paljon. Ja dekkareiden genre voi olla venyvä, tai sitten nämä ovat jotain muuta!

      Poista