MARI A:N KIRJABLOGI

Kirjablogissani kirjoitan lukukokemuksistani, lukemistani kirjoista ja niistä kirjoista, jotka haluaisin lukea. Välillä myös kirjoitan ja kuvaan jotain muuta elämästäni.

Viestit kulkevat osoitteeseen mariankirjablogi@yahoo.fi

sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Lauriina Vilkkonen: Ensi-iltahuvit

Lauriina Vilkkosen Ensi-iltahuvit (2005, WSOY) oli toinen kirja, jonka löysin kirjastosta mukaan Savonlinnaan ja jonka päänäyttämönä siis on Savonlinna. Nimensä mukaisesti kirjassa eletään Savonlinnan oopperajuhlien kiihkeintä aikaa: oopperaa valmistellaan kuumeisesti ja näytelmän tekijät, tuottajat ja laulajat, harjoittelevat ja harjoitusten välissä viettävät vapaa-aikaa, jolloin sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. 

Mukana kirjan tapahtumissa ovat oopperan tuottajat, laulajat ja kesälomamatkalla Savonlinnnaan moottoripyörällään ajellut helsinkiläinen hammaslääkäri Elina. Kirjassa on niin paljon henkilöhahmoja, että varsinkin loppuajasta on vaikea pysyä kärryillä siinä, että kuka heilastelee kenenkin kanssa - ja lopultakin aika moni tuntuu seikkailevan kaikkien kanssa. Odotin koko kirjan ajan, että tästä kirjasta kehkeytyisi rikosromaani, varsinkin kun kirja on kirjastoissa laitettu jännityshyllyihin - ja tavallaan kirjassakin leijuu rikoksen lupaus ja ilmapiiri koko ajan tapahtumien yllä. Varjoissa liikkuu joku, joka miettii, miten voisi kostaa. 

Henkilöhahmot ovat juhlissa huvipurrella ja silloin vihdoin alkaa tapahtua: mies työnnetään reunan yli. Mutta Elina huomaa asian, ja hyppää miehen perään - ja pelastaa tämän. Henkilöhahmogalleriassa Elina nouseekin hahmoksi, jota lukijana jäin seuraamaan. Elinan suurin ongelma on se, kenet hän valitsisi miehekseen: Aarnon, jonka luokse hän on tullut kylään, vai savonlinnalaisen poliisin, jonka nimi on Savonlinnaan sopivasti Olavi, ja joka puhuu söpösti savon murretta. 

Henkilöiden suhteiden kuvailun ohella toinen kantava teema kirjassa on oopperajuhlien kaupallistuminen: kännykkäfirma Ikoni on tuonut juhlille palvelun, joka tuo oopperan sanat ihmisten kännyköihin. Vaikeaahan se on kuunnella oopperan sanoja, vaikka tällä kertaa näytös esitetäänkin suomeksi, kun tekstitys on linnassa katonrajassa. Kaikki eivät pidä tästä rarkaisusta, eikä myöskään markkinointimielessä järjestettävästä jääkiekko-ottelusta, jossa pelaavat oopperan laulajat, mm. tsekkivahvistukset. 

Kirja on suurta ja pientä draamaa täynnä, joista yksi kohtaus käydään kaupungin pitseriassa, kun miespääosan näyttelijä riitelee naispääosan esittäjän Marita Höökin kanssa: Marita syö aivan liian paljon valkosipulia, eikä Hulucka pysty laulamaan naisen vieressä. Marita on kuitenkin diiva, joka ei muuten kuuntele tuollaista puhetta! 

Aarnoa heikotti. Esityksen alku oli saanut aikaan krapulan kaltaisen olotilan. Hän kaipasi syömistä ja juomista, muttei kuitenkaan saanut mitään kurkustaan alas. Minkä vuoksi Elina kaveerasi Tammisen kanssa? Tammisen, joka oli Aarnon ykkösvihollinen ja kaiken lisäksi Cillan aviomies. Aarnoa oli alkanut pelottaa: olikohan viisasta kertoa Elinalle Cillasta? 

Kirja on edellisen teksinäytteen kaltaista ihmissuhdesoppaa, ja luulen, että kirjassa on yritetty saada aikaan oopperan tyylistä draamaa ja palavia tunteita. Minulle lukukokemus oli sekava, sekä ihmissuhdesopan että genren määrittelemättömyyden takia. Tokihan genrerajoja voi ylittää, mutta kun kirjassa koko ajan vihjataan, että kohta tapahtuu, niin lukijana kypsähdin ja väsähdin, kun laukaukset lopulta viimeisillä sivuilla tulevat tarinaan mukaan. 

Uskallan suositella kirjaa sellaiselle lukijalle, joka haluaa kurkata oopperajuhlien kulissien taakse ja seurata kuka on kenenkin kanssa. Varmasti kirjaa suurempi elämys on mennä itse juhlille: täältä mainosvideo

Maakunta-haasteeseen lisään yhden kirjan kohtaan Etelä-Savo.



Lauriina Vilkkonen: Ensi-iltahuvit
2005, WSOY
342 sivua



2 kommenttia:

  1. Hauska idea tämä maakunta-haaste. En edes tiennyt aiemmin, että tällainenkin kirja on olemassa. En kylläkään kirjasta sen kummemmin kiinnostunut, mutta oli ihan mielenkiintoista lukea mietteitäsi siitä.

    Olet muuten kuvannut kirjan ihanasti! Taustalla Olavinlinna :)) Olen käynyt vain kerran Savonlinnassa ja sekin oli ikään kuin ohikulkumatka eli en viipynyt siellä paria tuntia pidempään. Linnaa piti toki käydä pällistelemässä :D

    VastaaPoista
  2. Savonlinna on ihana kaupunki, ja Olavinlinnassa on tullut käytyä myös. Tällä kertaa vain ihan tuossa vieressä eväitä syömässä loistavassa tyttöseurassa (6 & 9 veet). Linna on Turun linnan jälkeen ehdoton suosikkini Suomen linnoista. Kirja kyllä ei ollut kovinkaan kummoinen.

    VastaaPoista