MARI A:N KIRJABLOGI

Kirjablogissani kirjoitan lukukokemuksistani, lukemistani kirjoista ja niistä kirjoista, jotka haluaisin lukea. Välillä myös kirjoitan ja kuvaan jotain muuta elämästäni.

Viestit kulkevat osoitteeseen mariankirjablogi@yahoo.fi

tiistai 18. kesäkuuta 2013

Mooses Mentula: Isän kanssa kahden



Mooses Mentulan Isän kanssa kahden (2013, WSOY) -teoksesta kiinnostuin kustantajan kevät-katalogista; en ole aiemmin lukenut Mentulan kirjoja, mutta päätin nyt tutustua hänen kirjoihinsa. En ole koskaan ollut erityisen kiinnostunut lukemaan kirjaa, jonka miljöö on Pohjois-Suomi (tietysti olen mukkani lukenut). Eikä minulla mitään pohjoista vastaan ole, se vain on niin kaukana, ettei varsinaisesti ole mitään mielikuvia kuin että on valtavan hiljaista. 

Mentulan kirja viettelee kuitenkin Lapin maisemiin. Sinne matkataan Jyrin kanssa, joka lähtee pohjoiseen opettajaksi. Jyri lähtee etsimään isäänsä, jonka luulee asuvan Lapissa. Lappi osoittautuu miesten, poromiesten, maaksi, jossa tulija saa "lapinkasteensa" erikoisella tavalla. Jo heti ensisivuilta lähtien on selvä, että kyseessä on miesten maailma.

- Tiiäkkö sie, miksi tässä pöyässä on näitä viivoja?
Jyrin puolella pöytää oli puukolla vedettyjä koloja. Korhosen ilme oli sen verran muikea, että Jyri tuli epäluuloiseksi. 
- En tiiä, mutta ehkä en haluakaan. 
- Siinä on mitattu mulukun pittuutta

Miehet ovatkin niitä, jotka jäävät pohjoiseen; naisia on vaikea saada pysymään paikalla, kun ne alun perinkin saapuvat etelästä mielikuviensa takia. Ja sitten elettyään jonkun aikaa huomaavat, että elämä poromiesten kanssa on tylsää: miehet kun ovat koko ajan porojensa kanssa metällä. 

Yksi tällainen onneton perhe on poromies-Jounin ja Mariannen perhe. Pariskunnan riitely tulee esiin ensimmäiseksi heidän poikansa Lennen kautta, kun Lenne alkaa kapinoida ja käyttäytyä huonosti koulussa. Lennen opettaja Jyri alkaa selvittää Lennen asioita, ja on kohta syvästi keskellä perheen ongelmia ja elämää. Avioliittokriisissä on traagisetkin puolensa, mutta Mentula kirjoittaa pirullisen humoristisesti auki parisuhteen kriisipesäkkeet. 

Se (Marianne) valitti, ettei ollut tekemistä, kun Jouni oli metässä ja Lennekin päivät koulussa. Se keksi villisiat ja sanoi, että sitten asiat olisivat paremmin. Seuraavaksi se katui, ettei ollut opiskellut pitemmälle. Jouni huomasi Lapin kansasta, että Lapin yliopisto järjesti Sodankylässä kasvatustieteen opetusta. Hän leikkasi ilmoituksen irti ja pisti magneetilla jääkaapin oveen. Mutta ei Marianne kurssille hakenut; se suuttui ja sanoi, että kumma oli, jos ei kelvannut ihan sellaisenaan. Sitten se alkoi puhua etelään muuttamisesta

Pidin Mentulan tekstistä yllättävän paljon, tyrskähtelin henkilöiden kommenteista ja teoista: Jyri on etelän mies, joka kairaa avannon rantahietikolle, mutta hän on kuitenkin tarpeeksi hullunrohkea, päästäkseen pohjoisen miesten maailmaan mukaan. Jyrin toinen jalka on koulumaailmassa, joka sekin on kovin erilainen kuin mitä voisi kuvitella: yksi opettaja opettaa kolmea luokka-astetta ja toinen viittä oppiainetta. Jyrin tapaan kirjailija Mentulakin on osin kirjailija ja osin koulun rehtori. Ehkä siksi koulumaailmakin näyttäytyy välillä huumorin kautta: 

Jyri siirsi kännykän syrjään ja keskittyi lomakkeeseen, joka hänen piti täyttää oppimisvaikeuksisesta oppilaasta. 
- Miten tarkkaan näistä ongelmista pitää tähän pedagogisen arvion lomakkeeseen kirjoittaa?
- Elä hienostele sen kanssa. Kirjotat vain selvällä suomen kielellä mistä on kyse. 
- Kirjotanko minä tähän että idiootti?
Rehtori hymähti ja sanoi sitten: 
- Son muuten hyvä mutta sehän on lainasana.  

Huumorin ohella ja keinoin kirjassa käsitellään vakaviakin teemoja: miten lapsissa näkyy rikkoutuva perhe. HS:n Matti Mäkelä vertaakin Mentulan teosta Nummen Karkkipäivään: molemmissa aikuisten elämä osuu lapseen ja lapsi kestää vain vaivoin: Lennekin pakenee mielikuvituksen maailmaan pukeutuessaan poropojaksi, ettei häntä pelottaisi niin paljon. 

Lapsen ja miehen näkökulma kirjassa on sen parasta antia, välillä olin hieman pettynyt siihen, että kirjassa eletään niin paljon Mariannen elämää. Kirjallisuudessa on niin paljon naisten kriisien kuvaamista, että tykkäsin, kun Mentulan kirja lupaili alussa aidon miehistä näkökulmaa. Kirjassa on kiinnostavaa myös se, että eri henkilöhahmot syntyvät tarinaan ja katoavat siitä vähin äänin, kuten esimerkiksi Jyri, jota kirjan lopussa ei mainita ollenkaan. Teoksessa viimeisen sanan ottaa poromies - tavalla, jonka osaa parhaiten. 

Kaiken kaikkiaan, Mentulan teos oli kirja, johon koukutuin heti ensisivuilta, huumorin ja tärkeiden aiheiden vuorottelu, tai oikeastaan samanaikaisuus oli tämän kirjan soppa, jossa oli miellyttävää ammentaa. 

Kirjan on lukenut myös pohjoisen oma blogisti Hanna ja myös Notkopeikko, uusi blogituttavuus minulle. Suosittelen kirjaa myös muille!

Mooses Mentula: Isän kanssa kahden
2013, WSOY
366 sivua
lainattu kirjastosta



Kirjalla osallistun koen 13 kotimaista kirjailijaa -haasteeseen ja valloitan maakunta-haasteessa lisää Lappia.



4 kommenttia:

  1. Lukulistalla on tämäkin: luen juuri Mentulan aikaisempaa, novellikokoelma Mustaa timanttia. Liikuttavia arkisia kohtauksia epäurbaanista elämästä ja niiden, jotka ovat jääneet jotenkin sivuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän tämäkin on vähän niitä sivussa elävien, poromiesten elämästa kertova kirja. Jotenkin sympaattisesti, vaikka ei ehkä ole helppoa elää poromiehen kanssa. Musta timantti on mulla nyt pokkarina, ehdottomasti luen senkin.

      Poista
  2. Oho, yksi uusi lukulistalle. Sen verran herätti tämä tekstisi mielenkiintoa. Jostain kumman syystä etenkin tuo koulumaailman mukana olo kiinnostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koulumaailma ei ehkä ole aivan se keskeisin asia kirjassa, vaikka sitäkin sivutaan. Musta tämä oli kaiken kaikkiaan mukavanoloinen kirja ♥

      Poista