MARI A:N KIRJABLOGI

Kirjablogissani kirjoitan lukukokemuksistani, lukemistani kirjoista ja niistä kirjoista, jotka haluaisin lukea. Välillä myös kirjoitan ja kuvaan jotain muuta elämästäni.

Viestit kulkevat osoitteeseen mariankirjablogi@yahoo.fi

perjantai 21. kesäkuuta 2013

Vera Vala: Kosto ikuisessa kaupungissa

Vera Valan Kosto ikuisessa kaupungissa (2013, Gummerus) johdattelee blogini ja mieleni juhannuksen viettoon. Tämän kesän kesäkirjoina minullle toimivat dekkarit, joita aina silloin tällöin luen. Voin kertoa, että kirjapinossa on vielä lisää rikosta ja jännäriä tulossa, tarinoita ympäri maailmaa. Valan kirjojen miljöönä toimivat kirjailijan kotimaan Italian seudut: esikoisteoksessa Arianna de Bellis ajeli italialaisen kylän Tolfan kiemuraisilla kujilla, tällä kertaa Ariannan tutkimukset tapahtuvat Rooman kaduilla, ja tarkemmin yliopiston assyriologian laitoksen käytävillä.
Anna Lucarelli pyytää Ariannalta apua, koska pelkää Laura-siskonsa puolesta. Arianna ei ehdi kunnolla aloittaa tutkimuksiaan, kun Laura löydetään kuolleena. Arianna alkaa tutkia Lauran taustoja: perhekuvioista löytyy salaisuuksia, assyriologian laitoksen henkilökunnan väleissä on hiertymiä ja Laura kytkeytyy myös ympäristöaktivisteihin ja huumekaupan sotkuissa taistelevien henkilöiden suhteisiin. Murhaajan jäljille johdattelee viimeistään toinen uhri. 
Ariannan elämässä tapahtuu muutenkin: ulkoministeri Bartolomeo on Ariannan mielestä ihana, mutta Arianna ei voi olla varma, kenen vuoksi Bartolomeo on jättänyt eropaperit. Onko uusi sihteeri niin kertakaikkisen viehättävä?
Valan teos on hänen esikoisensa tapaan sekoitus dekkaria, ruokareseptejä ja Rooman kaupunkiopasta. 
Olen pitänyt Valan miljöökuvauksista, niissä on tarkasti kuvattu näkymiä, hajuja ja ääniä. Välillä minua alkoi tympiä samantyylinen kuvailu, rakennuksista kerrotaan aina, milloin ne on rakennettu; 1600- vai 1800-luvulla ja niiden historiallista taustaa. Välillä olisi kiinnostavaa se, miltä rakennukset oikeastaan näyttävät. Ja siis, miltä kesä tuoksuu Rooman kadulla? Samalta kuin Espoon metsässä? 
Hän kulki plataanien varjossa eteenpäin Via Nomentanaa, jossa 1800-luvun loppupuolella rakennetut villat piiloutuivat korkeiden kivimuurien taakse. Joku oli kastellut katua estääkseen pölyn leviämisen. Arianna hyppäsi lätäkön yli ja hengitti märän asfaltin hajua. Huviloiden rehevissä puutarhoissa kasvavat palmut taivuttivat tummanvihreät lehvänsä muurin yli. Harmaan kiviseinän yli kiipeävä sinisadeköynnös levitti violetin kukintonsa mukana makeaa kesän tuoksua
Ruokaohjeetkin tulevat yhtä tunnollisesti kerrotuksi aina kun juonen kannalta on sopiva hetki pysähtyä. Eikä siinä mitään, kuvailut tekevät Valan teoksista juuri oman näköisensä ja miellyttävät lukijaa, joka pitää varsinkin italialaisesta ruoasta. Jotenkin sekä maisema- että ruokakuvaus tulevat kirjassa mukaan aina samalla tavalla, välillä aloin kaivata vaihtelua tavassa kuvata jompaakumpaa. 

Kirja on pääasiassa kuitenkin miellyttävää tekstiä lukea. Siinä ei ole koukeroita, vaan teksti on suoraa kerrontaa. Kirja on helppoa luettavaa ja varmasti rentouttavaa seuraa kesälomalle, jolla haluaa tyhjätä päätään. 

Itse pidin kirjan lukemisesta, mutta en kirjan lopusta, joka kaiken jälkeen tuntui töksähtävältä ja jotenkin liian helpolta. 

Kirjan muut arviot voi tsekata Vera Valan blogista.
Valan brändäyksestä voi lukea vaikkapa cult24:n jutusta.
Olen Valan "brändäyksessä" mukana, sillä tykkään lukea Vera Valan blogia Italiasta, samoin minun on "pakko" lukea hänen kirjojaankin, koska minua kiinnostaa lukea, minkälainen Italia ja seikkailu hänen kirjoissaan on kulloinkin. Toisaalta voisin lukea Valan kirjoja myös ilman dekkarimaisuutta, sen verran mukavia hänen kirjojensa muut osat ovat. 

Hyvää juhannusta 
ja 
kivoja kesälukemisia
kaikille tasapuolisesti!



10 kommenttia:

  1. Hyvää Juhannusta sinulle :)

    En ole lukenut vielä tätä Vera Valan kirjaa, mutta hirviästi hän on ollut esillä joka lehdessä.
    Ruokareseptit alkavat olla oikein hitti kirjoissa, kuten tv-ohjelmissa jo pitemmän aikaa. En kyllä lue niitä ollenkaan, joten minulle ne menevät hukkaan. Outi Pakkanen on ainut, jonka romaanihenkilö Anna Laine laittaa mielenkiintoisesti ruokaa eli se on osa kirjojen teemaa, mutta reseptejä en lue.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Outi Pakkasen kirjoja olen myös lukenut, niistä on kiinnostavaa seurata Helsingin katuja ja rakennuksia =)

      Ruokaa en ole minäkään inspiroitunut tekemään kirjojen ohjeilla, vaikka pastaa jonkin verran teenkin.

      Poista
  2. Tämä kirja johdattaa minutkin juhannuksen viettoon, vielä on kolmasosa jäljellä. Olen samaa mieltä kanssasi: viihdyttävä kirja, mukavasti kirjoitettu, mutta rakennusten tarkka kuvailu on tosiaan aika toisteista. Saa nähdä, mitä tulen pitämään lopusta. :)

    VastaaPoista
  3. Mari, siellä kujilla ja kaduilla haisi muuten virtsakin ja minusta se oli bonusta Veralle, että laittoi faktaa: Olen sen itse kokenut mm. Veronassa.

    Ruokareseptit ja erotiikka sopivat minusta äärettömän hyvin dekkareihin. Tässä Vera Vala seuraa Patricia Cornwellin jalan jäljissä, muutta onneksi hänellä ei ole ihan niin kovan luokan murhia...Olisin niin iloinen, kun olisin ymmärtänyt jättää erään Cornwellin lukematta eli tulee uniini vieläkin - rankalla tavalla.

    On kiva, että on monenlaisia dekkareita. Vain hauskoja dekkareita en ymmärrä;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllähän siellä kaduilla välillä oli mielenosoituksiakin. Mutta sellaista elämän ääniä täynnä oleva Rooma ei kuitenkaan aivan täysin jäänyt tästä kirjasta mieleen. Olen lukenut tosin vieläkin vähemmän kuvausta sisältäneitä dekkareita, että ei sillä...

      Varmasti eri tyylit soveltuvat kirjoihin, pidän itsekin kirjoista, joissa ei kunnioiteta genrerajoja. Chick litin ja reseptien mukanaolo varmasti ohjaa sitä, ketkä kirjaa lukevat ja siitä pitävät. Itsekin pidän, myönnän.

      Poista
  4. Toivottavasti juhannus oli upea! Kuule, pyydän nyt härskisti kirjavinkkiä: sanohan mikä kirja kannattaisi lukea Intiasta tai Delhistä, joka olisi Vera Valan tai Outi Pakkasen tyyliin pullollaan paikallisväriä.... Ei tarvitse olla dekkari, tietokirjakin käy jos romaania ei tule mieleen! :D

    (Harkitsin joitain noita brittiläisen imperiumin ajoista kertovia kirjoja, mutta olen tainnut niihin jotenkin salaa tympiintyä, kun en onnistunut innostumaan viiksekkäistä eversteistä.)

    VastaaPoista
  5. http://marinkirjablogi.blogspot.fi/2013/01/tarquin-hall-vish-puri-kadonneen.html

    http://marinkirjablogi.blogspot.fi/2012/09/mikael-bergstrand-delhin-kauneimmat.html

    Nuo kaksi ainakin tulevat heti mieleen =)

    Ja tietty Aravind ♥ Adiga.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Käyn oitis tutkimassa löytyisikö näitä kirjastosta <3! Tuon Tarquin Hallin olen tainnut joskus jostain pongatakin, mutten muistanut enää...

      Poista
    2. Pitää tulla raportoimaan että molemmat suosittelemasi on nyt luettu, ja ne olivat mainioita. Kiitos siis! Etenkin Delhin kauneimmista käsistä tykkäsin kovasti, ja luulen että Vish Purin tapauksia tulee niitäkin luettua lisää. :-)

      Poista