MARI A:N KIRJABLOGI

Kirjablogissani kirjoitan lukukokemuksistani, lukemistani kirjoista ja niistä kirjoista, jotka haluaisin lukea. Välillä myös kirjoitan ja kuvaan jotain muuta elämästäni.

Viestit kulkevat osoitteeseen mariankirjablogi@yahoo.fi

maanantai 8. heinäkuuta 2013

Ursula Poznanski: Vii5i



Ursula Poznanskin Vii5i kuuluu kirjoihin, jotka ovat tarttuneet mukaani kirjaston pikalainoista. Kirjaston best seller -hyllystä nappaan mukaani yleensä ne kirjat, joista olen kuullut mainittavan jossain ja joihin kuvittelen olevan kirjastossa huikeat varausjonot. No, tähän kirjaan ei olisi ollutkaan niitä jonoja, mutta tulipa lainattua ja luettuakin tämä kirja. Vauhdillakin kaiken lisäksi, sillä kirja koukutti minut heti alkusivuiltaan mukaansa. Täytyy sanoa, että olen kahlannut viime aikoina niin outoja ja epämukavia kirjoja läpi, että tämä kirja miellytti ihan sillä, että se oli normaali kirja. 

Vii5i oli ehkä lopultakin liian normaali kirja, sillä vaikka en ole kovin paljon sisällä dekkari-genressä, voin heti tunnistaa, että useammassa kuin tässä yhdessä kirjassa päähenkilö (jos on nainen) on eronnut ja ex-miehensä jahtaama. Beatrice Kaspary on työssä Salzburgin rikospoliisissa ja hänen exänsä jaksaa jatkuvasti lähettää tekstiviestejä ja soittaa hänelle kertoakseen, miten huono äiti Bea on. Työ jyrääkin perhe-elämän, ja Bea tekee lähes ympäripyöreitä tunteja ratkaistaakseen murhat, joita Salzburgin alueella tapahtuu. Kumppaninaan hänellä on mukava poliisi ja mies, Florin. 

Poliisi löytää naisen ruumiin keskeltä peltoa lehmien vierestä, ja ruumiin mukana he saavat kordinaatit, joista alkaa löytyä ruumiinosia. Mutta pysähdytäänpä Salzburgiin. Ursula Poznanzki on itävaltalainen kirjailija, joka tuntee maastonsa. Mutta kirjassa miljöötä ei juurikaan kuvailla. Ruumiiosat löytyvät metsistä, joten ehkä on tarpeetonta kertoa, minkälaista metsässä on. Poznanski on kirjoittanut teoksia nuorille, ja kustantaja Atenan mukaan tämä kirja on hänen ensimmäinen aikuistenkirjansa. Mieleeni tuli, että tällainen miljöön ohittaminen ja pelkästään tapahtumien eteneminen sopisi juuri nuortenkirjaan. Aikuinen lukija, joka on aivan täpinöissään saadessaan kirjan Itävallasta käsiinsä, odottaisi hulppeita kuvauksia seuduista.

Kirjassa siis edetään varsin vauhdikkaasti ja juuri siksi tätä oli kiva lukea sellaisten kirjojen väliin, joissa ei edetä kovinkaan nopeasti. Kun poliisit löytävät ruumiinosia, niiden mukana tulevat kordinaatit opastavat poliisit aina eteenpäin. Yksi ratkaisuaskelista on se, että poliisit keksivät liittää kordinaattitarjoilun geokätköilyyn. 

Kirjassa poiketaan sankaritar Beatricen menneisyyteen, jonka jälkeen tuntuu, että rikokset jotenkin liittyisivät hänen omaan menneisyyteensä. 

Pidin kirjasta ja sen ratkaisuista. Välillä poliisit tuntuivat hitailta, esim. siinä, että kordinaatit voi lyödä googlemapsiin, jolloin paikan näkee koneelta (kokeilin, kordinaatit johdattavat noin parinkymmenen kilometrin säteellä Salzburgin keskustasta alueen metsiin). Välillä poliisin päättely taas on nopeaa ja erehtymätöntä. Ehkä liiaksikin. Kirjan lopun jaarittelusta; rikollinen kertoo aseella poliisia uhaten motiivinsa ja tekonsa, en aivan innostunut.  Mutta kaiken kaikkiaan tämä oli aivan miellyttävä lukukokemus. 

Kirjan on lukenut myös Annika K

 

Ursula Poznanski: Vii5i
2013 Atena 
Fünf 2012
suomentanut Anne Mäke

Eurooppa-haaste: Itävalta

6 kommenttia:

  1. Vaikuttaa ihan luettavalta dekkarilta ja Itävalta kiinnostaa. Olen huomannut, että lukemani dekkarit painottuvat tuonne lähinaapuriin, Ruotsiin, joten pirskahdus muista maista voisi tehdä ajatusmaailmalle hyvää. Esim. tanskalainen Nimimerkki Prinsessa oli raikas tuulahdus hiukan erilaista kulttuuria ja dekkarikuvausta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistäsi! Tuo pitää heti kaivaa esiin, sopii niin hyvin mun kesän dekkareita maailmalta lukufiiliksiin.

      On hyvä juttu vaan, että muualtakin Eurooppaa kuin Ruotsista ja Iso-Britanniasta suomennetaan teoksia. Tuossa Eurooppa-haasteessa tuli huomattua, että eurooppalaista kirjallisuutta suomeksi on aika vähän.

      Poista
  2. Tämä tosiaan liikkui ihan genren ytimessä. Kuitenkin erittäin koukuttava lukuelämys johon Itävalta antoi oman mausteensa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koukuttava nimenomaan! Oli pakko lukea loppuratkaisuunsa asti melkein samalta istumalta.

      Itävalta olisi saanut näkyä jopa vähän enemmän =)

      Poista
  3. Minuakin tämä kiinnostaa, eikä vähiten geokätköilyn takia. Tämä onkin bongauslistallani eli jos tulee eteen, niin vien mukanani. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, geokätköily on tässä kirjassa isossa osassa, se on myös kirjailijan oma harrastus, joten varmaan senkin takia.

      Poista