MARI A:N KIRJABLOGI

Kirjablogissani kirjoitan lukukokemuksistani, lukemistani kirjoista ja niistä kirjoista, jotka haluaisin lukea. Välillä myös kirjoitan ja kuvaan jotain muuta elämästäni.

Viestit kulkevat osoitteeseen mariankirjablogi@yahoo.fi

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Chimanda Ngozi Adichie: Kotiinpalaajat


Chimanda Ngozi Adichie on ollut minulle kirjailija, joka on välillä ihastuttanut, välillä jättänyt minut kylmäksi ja välillä minä olen jättänyt kirjailijan tuotokset kesken. (Aiemmat kirjoitukseni täällä ja täällä.) Kotiinpalaajat (2013, Otava) oli kuitenkin teos, jonka jokaisesta sivusta nautin: tarina oli jotain sellaista, jota en voinut millään jättää kesken ja nyt kun kirja on luettu, tunnen jo ikävää sitä kohtaan. Tämä kirja oli lukemistani kirjoista tämän vuoden parhaita kirjoja. Jos haluaisin kirjalahjan jouluksi, niin tämä olisi ehdottomasti kirja, jonka haluaisin saada lahjapaperista! (Tämä ei ole maksettu mainos, hankin kirjani kirjaston best seller -hyllystä.)

Kotiinpalaajat on kertomus afrikkalaisista, Amerikan mustista ja siitä, minkälaista heidän elämänsä voi olla USA:ssa: se voi olla hyvin erilainen niillä, jotka ovat orjien jälkeläisiä ja niillä, jotka ovat Afrikasta maahan muuttaneita. Kirjassa on niin paljon kaikkea, että on vaikea kirjoittaa tästä jotenkin järkevästi. Samalla kirja on vain niin kertakaikkisen hieno, että on vaikea kirjoittaa kirjasta hokematta koko ajan sitä samaa, nimittäin että kirja on hieno!

Kirjan päähenkilö on Ifemelu, nigerialaistyttö, joka lähtee opiskelemaan Amerikkaan. Niin kuin moni tekee maassa, jossa yliopistot ovat lakkojen takia usein kiinni ja opiskelu ja valmistuminen koulusta siksi vaikeaa. Ifemelu opiskelee paitsi yliopistossa myös elämää amerikkalaisessa maailmassa. Nigeriassa Ifemelu on elänyt turvallista elämää ja hän on myös tavannut elämänsä rakkauden, Obinzen. Heidän on määrä mennä naimisiin, mutta Obinze ei niin helpolla pääsekään Yhdysvaltoihin kuin Ifemelu. 

Kirja alkaa oikeastaan Ifemelun päätöksestä lähteä takaisin Nigeriaan. Se, mitä on tapahtunut 13 vuoden aikana USA:ssa keritään auki takaumien voimin. On alkuhämmennystä jo aiemmin Yhdysvaltoihin päätyneen Uju-tädin siipien suojissa, on kaiken ihmettelyä ja oppimista opiskelukavereiden kanssa, työnhaun vaikeutta, hiusten suoristamisen kärsimystä ja myös Obaman presidenttiehdokkuutta ja hänen merkitystä kaikille maan mustille. On myös Ifemelun blogi, jossa hän kirjoittaa rodusta ja siitä, miten kaikki on kiinni rodussa ja värissä. Ifemelun mielipiteissä kaikki - siis aivan kaikki - on rotukysymys. 

Meille sanotaan, että rotu on sepitelmä, että kahden mustan välillä on enemmän geneettistä variaatiota kuin mustan ja valkoisen välillä. Sitten meille sanotaan, että mustien rintasyöpä on pahempaa lajia - - Mistä siis on kysymys, arvon lääkärit? Onko rotu sepitelmää vai ei?


Kotiinpalaajat-teoksessa on rotukysymyksen lisäksi myös rakkaustarina. Ifemelu on ollut poissa 13 vuotta. Mitä tapahtuu, kun hän kohtaa Obinzen uudelleen? Sillon soivat ainakin llaiset rytmit (Yori Yori). Pidin kirjassa juurikin siitä, että tarinassa oli paljon kaikkea asiaa, joka laittoi ajattelemaan. Afrikkalaisuus tuli esiin ja se, miten väri ja rotu ovat ihmisten elämässä koko ajan läsnä. 


Kahden kulttuurin parisuhteissa on se merkittävä puoli, että selittämiseen kuluu paljon aikaa. Minun entiset poikaystäväni ja minä kulutimme hirmuisesti aikaa selittämiseen. Joskus jopa mietin, olisiko meillä ollut mitään sanottavaa toisillemme, jos olisimme lähtöisin samasta paikasta.



Chimanda Ngozi Adichie: Kotiinpalaajat
2013, Otava
Americanah, 2013
suomentanut Hanna Tarkka 
522 sivua

llä kirjalla valloitan Afrikan-tähti-haasteesta Nigerian, ja aloitan "Kirjallisuutta futis-maista" -haasteen. Nigeria on Afrikan vahva jalkapallomaa, jolla on sellaisia kovia pelaajia kuin Mikel John Obi, Ahmed Musa - tiedoissa avusti 8-vuotias fudiswikipediani.

Brazil2014.png


Kirjasta lisää: 
Mafalala
luettua.


8 kommenttia:

  1. Tämä ei ollut minun lempi - Adichie, mutta kirja sisälsi paljon syvällistä sanomaa. Minua vaivaa vieläkin ne hiukset ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hiukset olivatkin yksi kantava teema tässä kirjassa... Ja lehtien mainoskuvat. Kiva, että makuja on monia - mulle tämä iski juuri nyt, kun olen ehkä miettinyt ennakkoluuloja ja ihmisten ajatuksia muutenkin.

      Poista
  2. Hienosti sanottu, muistan että itsekin kirjan luettuani tunsin ikävää sitä kohtaan, niin kiinni tarinassa olin. Tämä oli ensimmäinen lukemani Adichie, ja ensi vuonna aion lukea lisää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Adichieta kannattaa lukea lisää, ja hyvästä kirjasta olet aloittanu! Mukavia lukuhetkiä ensi vuoteen!

      Poista
  3. Adichie on ihan ykköslemppareitani ja ilahdun aina kovasti, kun joku bloggaa hänestä. Oma päätökseni ryhtyä bloggariksi syntyi juuri tämän teoksen myötä, joten tämä on minulle siinäkin mielessä rakas kirja.

    Pidin erityisesti teoksen Amerikkaan sijoittuvasta osuudesta. Adichien kuvaus oli niin tarkkaa ja havainnoivaa, että olin välillä suorastaan mykistynyt ihastuksesta. Teoksen loppuosan koin ongelmallisemmaksi ja oma ajatukseni on, että Ifemelun palaaminen Nigeriaan oli Adichielta ennen muuta poliittinen ratkaisu samoin kuin sekin, että Ifemelu luopui hiustensa suoristamisesta ym. käsittelyistä ja alkoi pitää niitä sellaisina kuin ne luonnostaan ovat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että joku kirja innoittaa bloggaamaan - ja olenkin käynyt lukemassa ainakin osan teksteistäsi!

      Tuo on kyllä totta, että Nigeria-osuus oli kovin erilainen, mutta toi myös todeksi sen, miten vaikeaa voi olla sopeutuminen uudenlaisiin oloihin. Juurilleen ei mitään voi, ja joskus on vain helpompaa olla niiden kanssa, jotka ymmärtävät. Tietysti tarinoita on monenlaisia ja niitä onnistuneitakin muuttajia varmasti maailma täynnä.

      Poista
  4. Tämä on nyt valikoitumassa yhdeksi joulukirjakseni ihan vain kirjaston eräpäivän vuoksi. Mutta mikäs siinä, odotan kyllä kirjalta paljon. :)

    Palaan tänne kun kirja on luettuna ja blogattuna!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa joulua hyvän (toivottavasti!) kirjan parissa!

      Poista