MARI A:N KIRJABLOGI

Kirjablogissani kirjoitan lukukokemuksistani, lukemistani kirjoista ja niistä kirjoista, jotka haluaisin lukea. Välillä myös kirjoitan ja kuvaan jotain muuta elämästäni.

Viestit kulkevat osoitteeseen mariankirjablogi@yahoo.fi

keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Luetut kirjat 2014


Vuosi 2014 on saamassa päätöksensä, joten päättelen myös lukuvuoteni täällä blogin puolella. 

Luin vuoden aikana 132 kirjaa (jos laskin oikein), joista 

kotimaisia oli 50 kirjaa ja 
käännöskirjallisuutta 57 kirjaa
ja 25 sarjakuva-, runo- ja tietokirjaa. 

Kotimaisista ja käännöskirjoista molemmista 32 oli vuonna 2014 julkaistuja teoksia. 

Kotimaisista kirjailijoista 32 oli naista ja 18 miestä; käännöskirjallisuudesta 22 naista ja 35 miestä. 

******************                                *****************************

Vuoden parhaimmiksi lukukokemuksiksi ylsivät nämä kirjat: 

Kotimaiset: 

Nura Farah: Aavikon tyttäret (2014, Otava)
Mikko Kalajoki: Kolme tärkeintä asiaa (2014, WSOY)

Riina Katajavuori: Wenla Männistö (2014, Tammi)
Sari Pullinen: Kohta kaikki alkaa (2014, Gummerus)
Terhi Rannela: Läpi yön (2014, Otava)
Mathias Rosenlund: Vaskivuorentie 20 (2013, Schildts & Söderströms)
Pajtim Statovci: Kissani Jugoslavia (2014, Otava)

Käännöskirjat: 

Niccolò Ammaniti: Juhla alkakoon  (2011, Otava)
Silvia Avallone: Teräs (2014, Minerva)
Hassan Blasim: Irakin purkkajeesus (2013, WSOY)
Jennifer Clement: Varastettujen rukousten vuori (2014, Like)
Jhumpa Lahiri: Tulvaniitty (2014, Tammi)
Melinda Nadj Abonji: Kyyhkysten lähtö (2013, Lurra Editions)
Pavel Sanajev: Haudatkaa minut jalkalistan taakse (2014, Into)

Sarjakuvat:

Gene Luen Yang: Saints (2013, First Second Books)

Gene Luen Yang: Boxers (2013, First Second Books)

Elämäkerroista:

David Lagercrantz: Minä Zlatan Ibrahimovic (2011, WSOY)

Kirjallisista hetkistä paras oli Helsingin Kirjamessut ja messuilla varsinkin italialaiskirjailijoiden näkeminen ja kuuleminen. Italia oli muutenkin tämän vuoden pääasia, sillä matkustimme kesällä Roomaan. Vuoden parhaat lukuhetket olivat tutustuminen Niccolo Ammanitin teoksiin ja myös Silvia Avallonen Teräs-teos, sekä hänen haastattelunsa messuilla. 

Ensi vuodeksi toivon paljon aikaa mm. lukemiseen ja kirjojen suhteen aion lukea tavallista enemmän vanhempia teoksia. En kuitenkaan voi täysin jättää uutuuskirjojakaan, sillä ne kiinnostavat ja ovat tavallaan lukemisen suola. 

Toivottelen lukemieni kirjojen (listaus kuvan alla) myötä 

HYVÄÄ JA ONNELLISTA VUOTTA 2015!!!!!!



Kotimaiset kirjailijat:

Johan Bargum: Syyspurjehdus (2012, Tammi)
Jukka Behm: Matkoilla (2009, Tammi)
Marja Björk: Mustalaisäidin kehtolaulu (2014, Like)
Nura Farah: Aavikon tyttäret (2014, Otava)
Niina Hakalahti: Aavasaksa (2010, Tammi)
Niina Hakalahti: Sydänystävä (2014, Karisto)
Anna-Kaari Hakkarainen: Purkaus (2014, Tammi)
Pia Heikkilä: Koodinimi kajaali (2014, Otava)
Saku Heinänen: Zaida ja lumienkeli (2014, Tammi)
Henna Helmi: Miisan kaksoisaxel (2014, Tammi)
Anna-Leena Härkönen: Juhannusvieras (2006, Otava)
Anna-Leena Härkönen: Kaikki oikein (2014, Otava)
Anna-Leena Härkönen: Palele porvari! ja muita kirjoituksia (2007, Otava)
Juha Itkonen: Ajo (2014, Otava)
Santeri Ivalo: Hellettä  (2013, Savukeidas)
Riitta Jalonen: Yö on oranssi häkki  (2000, Tammi)
Riitta Jalonen: Hula-hula (2002, Tammi)
Riitta Jalonen: Kuvittele itsellesi mies (2005, Tammi)
Jari Järvelä: Särkyvää (2014, Tammi)
Mikko Kalajoki: Kolme tärkeintä asiaa (2014, WSOY)
Riina Katajavuori: Wenla Männistö (2014, Tammi)
Katja Kaukonen: Kohina (2014, WSOY)
Helmi Kekkonen: Valinta (2011, Avain)
Helmi Kekkonen: Suojaton (2014, Siltala)
Mika Keränen: Maaliviivalla (2014, WSOY)
Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys (2014, WSOY)
Elias Koskimies: Ihmepoika (2014, Gummerus)
Meri Kuusisto: Amerikkalainen (2014, Otava)
Auli Leskinen: Petojen aika (2013, WSOY)
Jenni Linturi: Malmi, 1917 (2013, Teos)
Sari Luhtanen: Linssit huurussa (2014, Tammi)
Laura Lähteenmäki: Ikkunat yöhön (2014, WSOY)
Laura Paloheimo: Mama mojo (2014, Otava)
Leena Parkkinen: Galtbystä länteen (2013, Teos)
J.P. Pulkkinen: Kaikki onnelliset perheet (2010, Teos)
Riikka Pulkkinen Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän (2014, Otava)
Sari Pullinen: Kohta kaikki alkaa (2014, Gummerus)
Terhi Rannela: Läpi yön (2014, Otava)
Mathias Rosenlund: Vaskivuorentie 20 (2013, Schildts & Söderströms)
Nemo Rossi: Rooman sudet (2012, WSOY)
Juha Ruusuvuori: Koston enkeli (2014, WSOY)
Pajtim Statovci: Kissani Jugoslavia (2014, Otava)
Riikka Takala: Ole hyvä (2014, Atena)
Mila Teräs: Harmaat enkelit (2014, Karisto)
Maria Turtschaninoff: Maresi - Punaisen luostarin kronikoita (2014, Tammi)
Vera Vala: Villa Sibyllan kirous (2014, Gummerus)
Jussi Valtonen: Siipien kantamat (2007, Tammi)
Jussi Valtonen: Vesiseinä (2006, Like)
Petri Vartiainen: Isäasentoja (2014, Otava)
Niina With: Joko taas, Stella (2014, Myllylahti)

Käännöskirjallisuus: 

Chinua Achebe: Kaikki hajoaa (2014, Basam Books)
Niccolò Ammaniti: Minä en pelkää (2005, Otava, Seven-pokkari 1. painos 2004, Otava)
Niccolò Ammaniti: Taivaan ja maan väliltä (2008, Otava)
Niccolò Ammaniti: Juhla alkakoon  (2011, Otava)
Lena Andersson: Omavaltaista menettelyä - romaani rakkaudesta (2014, Siltala)
Johannes Anyuru: Myrsky nousee paratiisista (2014, Schildts & Söderströms)
Silvia Avallone: Teräs (2014, Minerva)
Hassan Blasim: Irakin purkkajeesus (2013, WSOY)
Roberto Bolaño: Jääkenttä (2013, Sammakko)
Dan Brown: Enkelit ja demonit (2010, WSOY, Bon-pokkarit, 1. suomennos 2005)
Italo Calvino: Marcovaldo eli Vuodenajat kaupungissa (2010, Tammi - keltainen pokkari, 1. suomennos 1986)
Giuseppe Catozzella: Et kai vaan pelkää? (2014, Like)
Chris Cleave: Voittamaton (2014, Gummerus)
Jennifer Clement: Varastettujen rukousten vuori (2014, Like)
Grégoire Delacourt: Katseenvangitsijat (2014, WSOY)
Sahar Delijani: Jakarandapuun lapset (2014, WSOY)
Junot Diaz: Vieraissakävijän opas rakkauteen (2014, Like)
Kerstin Ekman: Huijareiden paraati (2014, Tammi)
Albert Espinosa: Pyydä luoksesi sun (2014, Bazar)
Carlos Fuentes: Inez (2002, Gummerus)
Anna Gavalda: Lempi ei ole leikin asia (2014, Gummerus)
Paolo Giordano: Ihmisruumis (2014, WSOY)
Daniel Glattauer: Takiainen (2013, Atena)
Seré Prince Halverson: Äidinrakkaus (2014, Bazar)
Johan Harstad: Buzz Aldrin - taviksena olemisen taito (2007, Gummerus)
Victoria Hislop Elämänlanka (2014, Bazar)
Elizabeth Kay: Rajalla (2004, WSOY)
Daniela Krien: Vielä joskus kerromme kaiken  (2014, Gummerus)
Jhumpa Lahiri: Tulvaniitty (2014, Tammi)
Marco Malvaldi: Viiden korttipeli - Bar Lumen murhat (2014, Tammi)
Henning Mankell: Riian verikoirat (2009, Seven-pokkari  - 1. kerran julkaistu suomeksi 1994)
Yann Martel: Beatrice ja Vergilius (2014, Minerva)
Margaret Mazzantini: Älä liiku (2004, WSOY)
Nadifa Mohamed: Kadotettujen hedelmätarha (2014, Atena)
Toni Morrison: Koti (2014, Tammi)
Jojo Moyes: Ole niin kiltti, älä rakasta häntä (2014, Gummerus)
Alice Munro: Kallis elämä (2013, Tammi)
Haruki Murakami: Sputnik-rakastettuni (2003, Tammi (oma kirja 2. painos vuodelta 2011)
Haruki Murakami: Värittömän miehen vaellusvuodet (2014, Tammi)
Álvaro Mutis: Araucaíman kartano - Lecumberrin päiväkirja (2000, Kookos kustannus)
Melinda Nadj Abonji: Kyyhkysten lähtö (2013, Lurra Editions)
David Nicholls: Varamies (2014, Otava)
David Nicholls: Yhtä matkaa (2014, Otava)
Grégoire Polet: Väreilevä kaupunki (2010, WSOY)
Romain Puértolas: Fakiiri joka juuttui Ikea-kaappiin (2014, Otava)
Luiz Ruffato: Rutosti hevosia (2014, Into)
Pavel Sanajev: Haudatkaa minut jalkalistan taakse (2014, Into)
Graeme Simsion: Vaimotesti (2013, Otava)
Sjón: Poika nimeltä kuukivi (2014, Like)
Dag Solstad: Ujous ja arvokkuus (2014, Teos)
Ali Smith: Oli kerran kello nolla (2013, Otava)
Antonio Tabucchi: Taivaanranta (1995, Tammi)
Anne Tyler: Amerikan lapset  (2008, Otava)
Dubravka Ugrešić: Kiputilahallitus (2007, Like)
Birgit Vanderbeke: Simpukka-ateria (2009, Lurra Editions)

Runot:

Yahya Hassan: Runot (2014, Tammi)
Asta Honkamaa: Naisen maisema (2014 Books North)
Katriina Ranne: Ohikulkijan tuoksu (2014, Gummerus)

Sarjakuvat:

Toni Karonen ja Harri Honkala: Karim - saalis ja saalistaja (2013, omakustanne)
Toni Karonen ja Harri Honkala: Karim - Tarkoitus pyhittää keinot
Toni Karonen ja Harri Honkala: Karim - Rikos ja rangaistus
Toni Karonen ja Harri Honkala: Karim - Varokaa viiltäjää
Javier de Isusi: Hullu joki - Maattoman Juanin matkat III (2011, Like)
Gene Luen Yang: Saints (2013, First Second Books)
Gene Luen Yang: Boxers (2013, First Second Books)
Reetta Niemensivu: Lempi ja rakkaus (2010, Suuri kurpitsa)
Reetta Niemensivu: Saniainen kukkii juhannuksena (2013, Suuri kurpitsa)

Muuta: 



Iiro Küttner & Ville Tietäväinen: Puiden tarinoita: Puuseppä (Books North 2014)

Tietokirjat: 


Anne-Mari Souto: Arkipäivän rasismi koulussa – Etnografinen tutkimus suomalais- ja maahanmuuttajanuorten ryhmäsuhteista (2011, Nuorisotutkimusverkosto)

Jorma Pollari ja Marja-Leena Koppinen: Maahanmuuttajan kohtaaminen ja opettaminen (2011/2000 PS-kustannus) 
Markku Löytönen: Viidakkotanssi - Tuktkimusmatkaaja Rafael Karsten Ecuadorissa
SKS 2007
Anna-Lena Laurén: Kuinka kallis vapaus - Värivallankumouksista Geogiassa, Ukrainassa ja Kirgisiassa (2013, Teos)
Eduardo Galeano: Jalkapallo valossa ja varjossa (2014, Nemo)
David Lagercrantz: Minä Zlatan Ibrahimovic (2011, WSOY)
Luca Caioli: Ronaldo - elämäntarina (2013, Minerva kustannus)
Jimmy Burns: Maradona - Maailman paras jalkapalloilija? (2014, Minerva)
Crstina de Stefano: Oriana Fallaci - Nainen ristituulessa (2014, Gummerus)
Anni Valtonen & Milka Alanen: Uusia suomalaisia (2014, Like)
Maarit Korhonen: Herää, koulu! (2014, Into pamfletti)



David Nicholls: Yhtä matkaa


David Nichollsin Yhtä matkaa (2014, Otava) sopi hyvin joululomankin rentoon menoon. Tässä kirjassa ollaan myös lomalla, matkalla Euroopassa, mutta ei niin kovin rennosti. 

Douglas on 54-vuotias mies, joka "ei ole koskaan ollut rento" (kertoo kirjan takakansiteksti). Hän on tiedemies, joka rakastaa vaimoaan, Connieta ja teinipoikaansa, Albieta. Douglasilla on tapana suunnitella heidän elämänsä etukäteen melkoisen tarkasti, tällä kertaa hän on varannut perheelle hotelliyöt pitkin Eurooppaa. Tahdilla, joka antaa heille aikaa tutustua eurooppalaisten kaupunkien museotarjontaan. 

Ennen matkan alkua Connie sanoo miehelleen, että on saanut tarpeekseen avioliitosta ja haluaa erota Douglasista. Douglas ei halua erota, vaan päättää, että loma on niin ikimuistoinen, että perhe kootaan sen aikana jälleen ehjäksi. 

Käy kuitenkin toisin, myös Albie saa isästään tarpeeksi ja päättää, että Euroopassa on paljon kivempaa seikkailla ilman isää. 

Douglas on mies, joka ei kuitenkaan aivan vähästä anna periksi. Hänellä on periaatteet, suunnitelmat ja selvä kuva elämästä ja siitä, kuinka elämän kuuluu mennä. Hän ei myöskään aivan helposti irrota otettaan pojastaan, vaikka ehkä pitäisi jo höllentää ja antaa pojan rakentaa omaa elämäänsä. 

Mitä ihailtavaa oli siinä, että antoi lapsensa temmeltää villinä, vailla huolen häivää tulevaisuudesta? Entä minun työni, vuosikausien uhrautuva opiskelu, joka oli auttanut minut nykyiseen asemaani? 

Kirja on avioliittotarina, isä-poika-suhdetarina ja myös matkatarina. Ehkä parasta tässä kirjassa oli matkakuvaus: Eurooppaa kierrettiin läpi ja vaikka juoni olikin vauhdikas, kirjassa oli aikaa pysähtyä ihailemaan taideteosta sopivin väliajoin. 

Madrid oli tullut tielleni odottamatta. Minulla ei ollut opaskirjaa tai karttaa, ei tietämystä eikä ennakko-oletuksia. Pariisilainen kadunkulma oli oitis tunnistettavissa, ja sama päti New Yorkiin tai Roomaan. Madridia oli vaikeampi määritellä

Kun Douglas päätyy Madridiin, hän antaa jo hieman periksi valmiiksi suunnitellusta matkasta ja ehkä myös elämästä. Ainakin hän huomaa, että elämäänsä ei voi ohjailla loputtomiin.  

Kirjassa oli paljon tapahtumia, mutta kuitenkin se oli kepoisaa luettavaa. Sellaista, että kirjaan on hyvä päättää tämän vuoden lukemiset ja alkaa ihmetellä vuodenvaihtumusta. Kulunut vuosi oli hyvä kirjavuosi. En ole vielä tehnyt mitään koontipostausta vuodesta, mutta ehkä senkin vuoro ensi vuoden alkaessa tulee! 

Kirjaa on lukenut myös Sara, jonka kirjoituksesta linkkejä muiden kirjoituksiin kirjasta. 

David Nicholls: Yhtä matkaa
2014, Otava
Us 2014
suomentanut Inka Parpola
444 sivua

tiistai 30. joulukuuta 2014

Leena Parkkinen: Galtbystä länteen

Olen ollut pitkään kiinnostunut Leena Parkkisen teoksesta Galtbystä länteen (2013, Teos), josta on jäänyt mieleeni yleinen ajatus, että kirja olisi hyvä. Luin kirjan joululomalla ja se piti minut otteessaan melkein tarinan loppuun saakka.



Kirja kertoo Karenista ja hänen veljestään Sebastianista. Sisarukset elävät isänsä kanssa saarella, Fetknoppenissa, joka on Turun saaristoa, Korppoosta länteen. Eletään sotaa edeltävää aikaa, jolloin lasten äitikin vielä on elossa. Nainen, joka on muuttanut saareen Turusta, eikä siksi oikein koskaan istu saarelaiseksi. Ei viihdy saaressa, eivätkä saarelaisetkaan miellä häntä tarpeeksi saarelaiseksi. Karenin ja Sebastianin elämään vaikuttavat saaren muut nuoret: Kersti ja Nils. 

Kun lähestyy Fetknoppenia laivalla, näkee ensimmäisenä rantakalliot, pyöreät kuin lapsen selkä. Ne valuvat mereen, joka hakkaa niitä vasten valkopitsisinä aaltoina. Kallioiden halkemissa kukkii täplinä keltamaksaruoho, siitä saari on saanut nimensä. Alkukesän valossa se näyttää paksusti tupsutetuilta siveltimenvedoilta. Fetknoppenin kalliot vivahtvat punaiseen ja samaa verenpunaa hehkuu kaikkialla ojissa. Jos kaivaa kaivon, on varmaa, että siitä nostettu vesi maistuu kuin olisi juuri purrut haavan suuhunsa. Sillä Fetknoppen on kaivossaari, siellä louhitaan rautaa

Parasta kirjassa oli saariston kuvaus. Vaikka miljöötä ei niin kovin tarkasti kuvailla, saaresta ja saarelaisista piirtyy omanlaatuinen kuva: saareen ei ole helppo päästä sisään, ja toisaalta, vaikka saarelta lähtee, se elää aina mukana. 

Kirjassa eletään useita aikajaksoja: on lapsuuden viaton aikaa saaressa; on sota-aika, jolloin Sebastian on Turussa ja sodassa. Aika, jolloin nuori poika kasvaa nuoreksi aikuiseksi ja jolloin kaikki muuttuu. 

Toisaalta on myös nykyaika: Karen on jo vanha nainen, jonka mukana matkustaa Azar, toisenpolven maahanmuuttaja, iranilaisten vanhempien lapsi, joka ei tunne kuuluvansa oikein mihinkään. Hän on liian iranilainen ollakseen suomalainen ja liian suomalainen ollakseen iranilainen. Hassulla tavalla Azar ja Karen ovat toistensa kaltaisia: he elävät kahden erilaisen mielenmaiseman välissä. Molemmilla on myös menneisyydessä jotain salattavaa, joka aukeaa lukijalle - ja toiselle naiselle vähitellen.

Minun Sebastianini. Minä selvitän mitä silloin tapahtui. Minä lupaan sen sinulle. Minun on saatava tietää

Kirja näyttää, miten ahdasta on, jos haluaa kuulua johonkin. Kirja antaa lukijan löytää oivalluksensa - ja myös sen, että kirja päätyy lopulta dekkariksi. Joitakin epärealistisia tapahtumia kirjassa oli ja näiden takia tarina alkoi sylkeä lukemastaan poispäin. Tai näin kävi ainakin minulle. Pidin kirjan sanomasta ja tavasta tuoda sanottavaa esiin. Jotenkin tuntui kuitenkin, että tapahtumia heiteltiin kirjan sivuille niin nopeassa tahdissa, että kaikki tapahtumien yksityiskohdat eivät löytäneet paikkaansa tarinassa. 

Kirjaa on blogeissa luettu paljon, tässä pari linkkiä: Sara ja Katja

Leena Parkkinen: Galtbystä länteen 
2013, Teos
339 sivua

maanantai 29. joulukuuta 2014

Jussi Valtonen: Siipien kantamat

Jatkoin joulun alla tutustumista Jussi Valtosen kirjoihin. Vuoroon tuli Siipien kantamat (2007, Tammi). 



Kirjan päähenkilö on lukion äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja Juhani, joka on eronnut nelikymppinen mies. Juhani huomaa älykkään oppilaan, Mariannen, joka lainaa kirjallisuuden klassikoita puheessaan ja kirjoittaa tulevaa romaaniaan. Juhani yrittää tolkuttaa itselleen, miten 16-vuotias tyttö ei vain ole sovelias rakastettu ja ajautuu suhteeseen omanikäisensä naisen kanssa. Illat ovat kuitenkin tylsiä ja puheet tyhjiä. Suhde päättyy, ja Juhani muistaa taas Mariannen. Mariannella tuntuu kuitenkin olevan hauskaa omanikäisessä seurassaan. 

Elämä on vaikeaa ja vielä vähän vaikeampaa kun Juhani sairastuu vakavasti. 

Anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä he tekevät. 
Joskus ajatellessaan mennyttä rakkautta näkee mielessään tilanteen, johon rakastumisen tunne tuntuu kiteytyvän, hetken, jossa koko lataus on ensimmäistä kertaa ollut läsnä. Mariannen kanssa hetkiä oli kaksi: kun se piti minua kädestä koulun aulassa pöydän alla, ja kun se näki minut ostoskeskuksella ja tiesimme, että tästä ei ole enää paluuta. 

Juhani päätyy lopulta miettimään, onko Marianne edes todellinen henkilö, vai onko hän korvannut elämässään todelliset henkilöt fiktiivisillä hahmoilla, niin paljon hän rakastaa lukemista. 

Kirjasta tuli mieleen Riikka Pulkkisen Raja (2006), ja mietinkin, miten Valtosen teokseen on suhtauduttu silloin, kun se julkaistiin? Niin kovin samanlainen oli tämä kirja aiheeltaan. Kirjassa oli minun mieleeni hieman liikaa tapahtumia liian lyhyessä ajassa. Kirjasta ei oikein jäänyt mitään tunnelmaa elämään kuin korkeintaan harmistusta: näinkö elämä kulkee, kun ei hoksaa tarttua tilanteisiin, ohitse ilman mitään suurempaa asiaa, tunnetta tai rakkautta. 

Kirjassa tarkastellaan myös opettajainhuoneen elämää ja ainekirjoitusten "parhaimmistoa". Jotenkin joululomalla en jaksanut niistä nyt kovasti innostua, mutta sellaiselle, joka haluaa tietää, miten hyvin äidinkieltä ja varsinkin kirjallisuutta lukiossa osataan, kannattaa kirja lukea siltäkin osin. 

Kirjaa on luettu paljon mm. blogeissa: 

Sara

Jussi Valtonen: Siipien kantamat
2014, Tammi
193 sivua



sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Anni Valtonen & Milka Alanen: Uusia suomalaisia

Löysin joululomalle luettavaksi paikallisesta kirjastosta Anni Valtosen ja Milka Alasen tekemän kirjan Uusia suomalaisia (2014, Like). Olin kiinnostunut kirjasta, mutta pääkaupunkiseudun kirjastoissa teos on ollut varattuna koko syksyn, enkä olen jaksanut jonottaa kirjaa. 


Kirjaan on kerätty 12 pariskunnan rakkaustarinoita. Pariskuntien, joista toinen on suomalainen ja toinen jostain muualta maailmasta. Suomalaiset osapuolet ovat sekä naisia että miehiä, jotka ovat löytäneet rakkautensa jostain muualta kuin naapurinpojasta tai -tytöstä. Tällaisia pariskuntia on Suomessa paljon: vuoden 2013 lopussa lähes 70 000 avio- ja avoliitossa elävistä toinen puolisoista oli syntynyt Suomen ulkopuolella. Helsingissä, jossa kaikki kirjan haastatellut pariskunnat asuvat, joka viides liitto on sellainen, jossa toinen on syntynyt Suomen ulkopuolella. Myös kirjan kirjoittajan ja idean saanen Anni Valtosen oma suhde oli yksi tällaisista. Häntä mietityttää, miten kaksikieliset ja -kulttuuriset lapset kokevat elämänsä. Kirjassa tarkastellaan myös sitä, mitä asioita vanhemmat toivovat lapsilleen. 

Yhtä tärkeää kuin teksti kirjassa ovat kuvat, jotka on Milka Alasen ottamia. 




Pariskuntien todennäköisyys päätyä eroon on kolme kertaa todennäköisempää kuin suomalaissyntyisten liitto. Ei ihme, sillä kun rakkaus löytyy jostain muualta kuin Suomesta, oleskelupien takia on "pakko" mennä naimisiin nopeasti - tai vaihtoehtoisesti elää etäsuhteessa. 

Kirjassa on 12 pariskuntaa ja 12 erilaista tarinaa rakkaudesta, avo- tai avioliitosta ja lasten saamisesta. Toiset suhteet jatkuvat onnellisena, toiset ovat päätyneet eroon. Monet ihmisistä ovat tavanneet työnsä kautta, toiset ovat tavanneet hyvinkin sattumanvaraisesti. Taustaltaan kirjan kaikki henkilöt ovat kouluttautuneita ja vähintään keskiluokkaisesta perheestä. Valtonen haluaa näyttää, että ulkomaalaiset Suomessa eivät ole vain pakolaisia, niin kuin maahanmuuttajat mediassa usein nähdään. Suomalaiset pariskunnan osapuolet ovat tässä kirjassa monesti taiteellisia, ehkä siksi, että pariskunnat ovat löytyneet kirjaan tuttujen kautta. 



Joitakin asioita kirjasta jäi mieleeni: 

Filippiiniläisen Menchelin ja suomalaisen Karin suhde. Filippiineillä yliopistossa opiskellut nuori nainen kihlautui neljä päivää tutustumisen jälkeen itseään vanhemman miehen kanssa, muutti miehen maahan, jossa toimii siivousyrittäjänä. 

Minua vaivaa se, että Suomessa ajatellaan usein, että kaikki vähänkin kauempaa tulevat ihmiset ovat aina köyhistä oloista ja tulevat Suomeen paremman elintason perässä. Ikään kuin maailmassa olisi olemassa maita, joissa ei olisi yhteiskuntaluokkia. Menchelin Filippiineillä elävillä keskiluokkaisilla ystävillä on kaikilla kodeissaan kotiapulaiset ja he elävät elämää, johon edes varakkailla ei ole Suomessa varaa

Kyyninen tai ei, mietin, miten suuri rakkaus voi syttyä parissa päivässä, että se saa muuttamaan toiselle puolelle maailmaa ja jättämään oman tulevaisuuden ja ystävät ja perheen. 


Toinen tarina, joka jäi mieleen, oli kenialaisen Paulan ja Samin suhde. Pariskunta tapasi toisensa seurakunnan leirillä ja molemmat olivat kiinnostuneita toisistaan. Nuorten aikuisten omat vanhemmat joutuivat puuttumaan rakkauden kulkuun, kun Paulan isä pelkäsi tyttärensä puolesta. Samin isä matkusti Keniaan vakuuttaamaan Paulan isää, että hänen poikansa on kunnon mies ja Paula on hyvissä käsissä Suomessa. 

Kirjaa lukiessa tulikin mieleen, että pariskunnan oman perheen tuki on tärkeä pariskunnille. Nepalilaisen Sharadin ja Hannamarin suhteessa Sharadin sisarukset eivät ole hyväksyneet Hannamaria ja heidän yhteista lastaan perheeseen. Vierailut ja sukulaisten tapaamiset ovat vaikeita, ja lasten kannalta ikävää, jos he eivät voi tutustua omiin sukulaisiinsa. 

Myös intialaisen Shachindran ja Helin suhde ei vaikuttanut alkujaankaan kovin helpolta. Intialaiselta perheeltä tuli vaatimuksia, mm. avioliiton suhteen. Maahanmuuttoviranomaisten kohtaaminen ei sujunut hyvin, sillä Heliä kiellettiin kertomasta, että pariskunta on naimisissa. Intialainen suku sai asiat niin kovasti kaoottisiksi, että mies ei saanut oleskelulupaakaan heti. Pariskunnalla tuntui olevan myös niin kovin erilaisia näkemyksiä elämästä, että ei ihme, että he päätyivät eroon pian lapsensa syntymisen jälkeen. 

Kirjassa esiintyneet muut pariskunnat ja heidän rakkautensa ja elämänsä tuntuivat olevan vähemmän dramaattista ja kovin tavallista. Kirjaa lukiessa huomasin, että varsinkin naisen pitäisi joustaa aika paljon ja jos nainen on itsenäisyyteen ja omiin ratkaisuihin tottunut suomalainen nainen, on pariskunnalla vaikeaa. Toisaalta aika moni Suomeen muuttanut mies oli myös tehnyt aikamoisia myönnytyksiä, kun he olivat hylänneet hyvän, keskiluokkaisen elämänsä, omassa kotimaassaan. Voi olla melkoinen yllätys, että Suomessa omaa koulutusta vastaavaa työtä ei löydä kovinkaan helposti, ja taloudellisesti voi olla vaikeaa. Jotenkin tuntuu kovin vaikealta ajatukselta, että oman monivuotisen koulutuksensa heittäisi hukkaan ja lähtisi toiselle puolelle maailmaa. Ehkä parikymppisenä tämä olisi vielä helppoa, kun jaksaa uskoa elämän mahdollisuuksiin. 

Oman sävynsä suhteeseen tuo kaikissa käännekohdissa juuri se tosiasia, että elääkseen yhdessä rakkaansa kanssa toinen puolisoista on jättänyt oman kotimaansa osittain tai kokonaan. Jos tämän kokee jatkuvana uhrauksena, josta suomalaisen puolison täytyy tuntea syyllisyyttä, suhteessa on pysyvä ristiriita ja jännite. 

Miksi kaikki suhteet eivät sitten kestä? Ihmisten kyky tehdä kompromisseja ja olla joustava on tärkeää, niin kuin kaikissa suhteissa. Toisesta maasta tullut ihminen voi olla niin paljon erilainen, ettei kompromisseja voi enää tehdä. Erilaisuus ei ole välttämättä kulttuurista, vaan toisen ihmisen erilaisuutta, erilaisia ajatuksia ja erilaista elämänasennetta. Valtonen kirjoittaa, miten toiseen paremmin tutustuttua erilaisuus alkaa ärsyttää, eikä kiehdo niin kuin lyhyen tutustumisen jälkeen. Tosin ihmisillä voi olla hyvinkin samanlainen elämänasenne ja elämänarvot, olivat he mistä tahansa maailmaa kotoisin. 

Tärkeintä antia kirjassa oli se, että ihmiset tulevat erilaisista lähtökohdista ja ovat erilaisia, mutta kuitenkin kovin samanlaisia. 

Anni Valtonen & Milka Alanen: Uusia suomalaisia
2014, Like
156 sivua