MARI A:N KIRJABLOGI

Kirjablogissani kirjoitan lukukokemuksistani, lukemistani kirjoista ja niistä kirjoista, jotka haluaisin lukea. Välillä myös kirjoitan ja kuvaan jotain muuta elämästäni.

Viestit kulkevat osoitteeseen mariankirjablogi@yahoo.fi

sunnuntai 10. elokuuta 2014

Chris Cleave vs. David Nicholls

Nyt tulee yhteispostauksilla kirjoja, sillä kirjoja on loman loppuun tullut luettua melkoista tahtia. Huomenna alkaa pitkän loman jälkeen työ, mikä tarkoittaa taas sitä, että olen varmaan koomassa muutaman päivän, enkä jaksa kirjoitella mitään järkevänoloista. 



Chris Cleaven Little Been tarina ihastutti minut kolme vuotta sitten, Poikani ääni jäi kesken, koska en aiheen takia pystynyt sitä lukemaan (oma poikani oli maailmanäärissä juuri samaan aikaan, tuntui huonolta karmalta lukea kirjaa). Nyt kuitenkin odotin Cleaven uusinta kirjaa, Voittamaton (2014, Gummerus) ja ahmaisin kirjan. Kirja oli nopea lukea, siitä plussaa, henkilöhahmot rakentuivat tarinan kulussa ja takaumissa, aihekin oli ihan kiinnostava, mutta juonessa ei ollut mitään kikkailua, mikä ihastutti Little Beessä. 

Kirjassa on kolme henkilöä: Kate, Zoe ja Jack, jotka kaikki ovat samanikäisiä lahjakkaita pyöräilijöitä. Naiset Kate ja Zoe jakavat ihastuksensa Jackiin, mutta vain toinen voi saada miehen itselleen. Kate vie voiton, mutta voitto ei tuo onnea, sillä Sophie-tytär sairastuu leukemiaan ja monta vuotta perhe taistelee sairautta vastaan. Samaan aikaan vuodet kuluvat ja olympialaiset jäävät saavuttamattomaksi unelmaksi Katelle. Kunnes on hänen viimeinen mahdollisuutensa. Sophie on edelleen sairas, ja olympiakomitea ilmoittaa, että vain yksi kilpailija maastaan pääsee pyöräilykisaan mukaan. Joko Kate tai Zoe. Miten naiset, jotka ovat omituisella tavalla ystävystyneet ja kietoutuneet elämässään toisiinsa, kestävät kisan olympiapaikasta? 

Onnelliset ihmiset uskoivat toisiin ihmisiin. Juuri se ero hänessä ja Katessa oli. Katen tapaiset ihmiset odottivat seurassa muita, jättivät huomaavaisesti tilaa vierelleen. Pahimpinakin hetkinä he pystyivät kuvittelemaan, että heillä oli joku

Kirja on täynnä kamppailuja, joissa joko häviää tai voittaa. Osa kamppailuista käydään elämässä, osa urheilukentällä. Olen vaikuttunut kirjan henkilöiden taidosta koota itsensä aina tappion hetkellä. Kun henkilöt treenaavat työkseen, niin jotenkin sitä odottaisi, että toipuminen häviöstä kestäisi enemmän kuin muutaman minuutin. Kilpailuosioita kiinnostavampaa kirjassa oli lukea henkilöiden suhteista, mikä ei kuitenkaan tehnyt kirjasta elämää suurempaa, vaan kirja jäi kokemuksena sellaiseksi höttöiseksi ihmissuhdedraamaksi. 

Kirjaa ovat lukeneet myös Kirjasieppo ja Kulttuuri kukoistaa -blogin Arja.

Chris Cleave: Voittamaton (2014, Gummerus)
alkuteos Gold 2012
suomentanut Irmeli Ruuska 
468 sivua
(arvostelukappale)

***********************************************

David Nicholls on alkanut kuulua niihin kirjailijoihin, jonka teokset vain on pakko lukea, vaikka ne eivät tekisi kovinkaan suurta vaikutusta. Omalla tavallaan kirjat ovat olleet kivoja lukea, mitään syvällisempää Nichollsin kirjoista on kuitenkaan turha hakea. 

Samoin kuin Cleven kirjassa, tässäkin kirjassa on kolme päähenkilöä, jotka kietoutuvat toisiinsa, ehkä kuitenkin perinteisemmässä mielessä kuin Cleavella. On suuri näyttelijä, Josh Harper, joka on myös seksikäs ja siksi haluttu naisten keskuudessa. Joshin vaimo epäilee, että miehellä on muitakin naisia, mutta ei ole varma asiasta. Nora ystävystyy Joshin juhlissa Stephen C. McQueeniin, joka on myös näyttelijä. Tosin hänen uransa ei ole lähtenyt nousukiitoon, miehen suurin rooli on Osku Oravana ja nyt hän toimii teatteriesityksessä Joshin varamiehenä. 

Kirjan myötä Josh osoittautuu egoistiksi, joka rakastaa vain itseään ja saamaansa huomiota, Stephen taas alkaa ymmärtää, että hänen elämässään ei ehkä koskaan tule suurta läpimurtoa. Taakse ovat jääneet jo entinen vaimo ja tytär (, jonka nimi on Cleaven romaanin tavoin Sophie!) - ja Stephenin täytyy alkaa rakentaa elämäänsä johonkin järkevään. 

Nora on ihana ja Stephenin ystävyys ja myös rakkaus tähän ihanaan naiseen kasvaa päivä päivältä. Uskaltaako Stephen sanoa asian ääneen? 

Kirja on ihmissuhdedraamaa, bonuksena kirjassa se, että sitä oli hauska lukea - Stephenin ja Noran dialogissa oli huumoria, joka aivan oikeasti hykerrytti tätä lukijaa. Kirjassa liikuttiin Cleaven urheilumaailmaa uskottavammin teatterin maailmassa ja kirjassa oli itseironista huumoria, joten Cleaven ja Nichollsin taistelussa valitsisin ehdottomasti Nichollsin. Cleavea lukiessa minulla oli aika ajoin tylsää, eikä tarinassa tuntunut olevan ihmissuhteita syvällisempää luettavaa tai opittavaa. Nicholls kirjoitti ihmissuhdedraaman hauskasti ja viihdyttävästi. 

Elokuvat olivat opettaneet hänelle myös lukuisia enemmän tai vähemmän käytännöllisiä taitoja. Hän oli oppinut, kuinka suudellaan, tehdään köyhiä ritareita, käynnistetään auto ilman virta-avainta ja minne piilotetaan pakotunnelin hiekka. - - Hän oli myös aika luottavainen sen suhteen, että osaisi laskeutua jumbojetillä, koota sala-ampujan kiväärin sekä ommella tikit haavaan. 

Muita kirjan lukeneita: Lumiomena, Kirjasieppo tämänkin.

David Nicholls: Varamies (2014, Otava)
The Understudy 2005
suomentanut Sauli Santikko
367 sivua


1 kommentti:

  1. Tykkäsin paljon Nicholsin Sinä päivänä kirjasta ja olen miettinyt pitäisikö uskaltautua lukemaan muutakin häneltä. Kuulostaa siltä, että varaa tämän kirjan päivään kun tarvitsen jotain hyvää viihdyttävää lukemista

    VastaaPoista