MARI A:N KIRJABLOGI

Kirjablogissani kirjoitan lukukokemuksistani, lukemistani kirjoista ja niistä kirjoista, jotka haluaisin lukea. Välillä myös kirjoitan ja kuvaan jotain muuta elämästäni.

Viestit kulkevat osoitteeseen mariankirjablogi@yahoo.fi

lauantai 9. elokuuta 2014

Italo Calvino vs. Antonio Tabucchi


Heinäkuun lopussa jo aloittelin italialaisen aterian nauttimista lukuhaasteen voimin: Neljä italialaisen kirjailijan kirjaa on jo luettu, ja tässä tulee lisää kaksi. 

Antonio Tabucchi (1943 - 2012) oli italialainen kirjailija ja Portugalin kirjallisuuden professori. Tabucchilta tiedän teoksen Intialainen yösoitto, mutta en ole varma, olenko lukenut kirjaa. Taivaanranta (1995, Tammi) on kirjoitettu alun perin jo vuonna 1986, suomeksi se on julkaistu Tammen Keltaisen kirjaston -sarjassa. 

Teos alkaa kiinnostavasti, kun sairaalan ruumishuoneelle tuodaan ruumis, jonka henkilöllisyys ei ole selvillä. Ruumishuoneella työskentelevä Spino alkaa selvittää miehen henkilöllisyyttä, ainoa vihje on miehen vielä eläessä antamansa nimi: Carlo Noboldi. Opiskelijaksi itseään väittänyt mies ei kuitenkaan löydy yliopiston kirjoista, eikä hänellä tunnu olevan ketään sukulaista tai ystävää, joka häntä kaipaisi. Spinon tutkimukset eivät tuota selvyyttä miehen henkilöllisyyteen, mutta hän alkaa päästä selville siitä, kuka oikeastaan itse on, sillä hän alkaa nähdä miehessä koko ajan enemmän itseään. 

Tabucchin kirja oli lyhyt, se tuli ahmittua hetkessä, mutta luettuani kirjan tuli epämääräinen tunne: ymmärsinkö kaiken sittenkään. Tämä kirja tulisi lukea useampaan kertaan, että jälkikäteen saisi varmuuden. 

Antonio Tabucchi: Taivaanranta
1995, Tammi
alkuteos: Il filo dellórizzonte 1986
suomentanut Liisa Ryömä
104 sivua

Kirjan on lukenut ja jättänyt jälkeensä vähintään yhtä hämmentynyt Hanna.

**********************************************************************

Italo Calvino (1923 - 1985) oli kirjailijan ammatin lisäksti toimittaja. Hänen kirjoitustyylinsä ja siten kirjansa on aivan erilainen. Marcovaldo on kirjoitettu alun perin niinkin aikaisin kuin vuonna 1963, ja se on suomennettu vuonna 1986. Marcovaldo eli vuodenajat kaupungissa on novellikokoelma, jonka novelleissa päähenkilönä on perheellinen mies, Marcovaldo. Novelleissa kierretään vuotta ympäriinsä, kesä seuraa kevättä, syksy kesää jne. Vuosi kierretään muutamia kertoja, sillä teoksessa on 20 novellia. 

Marcovaldo on köyhä työmies, joka elää kaupungissa, josta ammentaa elämäänsä seikkailuja arjen tapahtumista. Erityisesti hän huomaa, miten luonto on kaupungissakin läsnä: Marcovaldo löytää sieniä ratikkareittinsä pysäkin vierestä, polttopuita mainoskylteistä tien varresta jne. Välillä Marcovaldo ihmettelee kovasti maailman muuttumista: valintatalo on täynnä kaikkea ja kaikki ihmiset haluavat sen tavaroita. Marcovaldolla perheineen ei ole rahaa ostaa oikeastaan mitään, mutta hän haluaa päästä mukaan joukkohurmokseen. Niinpä perhe työntää ostoskärryjä ja työntää tavaroita sen kuin ehtii kärryihin. Mutta kun ostokset pitäisi maksaa, he kääntävät kärryt ja lastaavat tavarat takaisin paikoilleen. Ainakin he hetken pääsivät mukaan siihen tunteeseen, josta muut saavat nauttia. 

Novellit alkavat aina miljöön kuvauksella, minkä jälkeen Marcovaldo saa jonkun hyvän idean. Esimerkiksi kun hän on sairaalassa, hän päättää vapauttaa lääkärin huoneesta kaniinin ja viedä sen kotiinsa kanisopann toivossa. Marcovaldon suunnitelmien toteutukset päättyvät katastrofiin, niin kuin nytkin: kaniiniin on piikitetty viruksia, ja koko Marcovaldon naapurusto joutuu vaaraan ja Marcovaldo perheineen sairaalan eristyksiin. Ja tämä kaikki yhden sopan toivossa. 

Kirja oli hauska ja sitä lukiessa tuli hyvälle mielelle: Marcovaldon kaahailussa on paljon huumoria mukana, välillä mukana oli aimo annos yhteiskuntakritiikkiäkin. Vaikka kirja on kirjoitettu -63, on se hyvinkin ajankohtainen meidän aikana, jolloin monet yhä etsivät luontoa kaupungista kaupunkipuutarhoineen. 

Jos jompikumpi kirjoista pitäisi lukea, valitsisin Italo Calvinon teoksen: siinä oli selvät henkilöt ja selvät tapahtumat ja lisäksi huumoria. 

Italo Calvino: Marcovaldo eli Vuodenajat kaupungissa
2010, Tammi - keltainen pokkari, 1. suomennos 1986
alkuteos: Marcovaldo ovvero Le Stagioni in città 1963 
suomentanut Jorma Kapari
143 sivua

Osallistun kirjoilla Italianen ateria - ja Keltainen kesä -lukuhaasteisiin.

3 kommenttia:

  1. Olen minä tämän Tabucchin joskus lukenut mutta ei nyt oikein...Kertoo Pereiraa voin herralta suositella.

    Mutta Calvino on totta kai loistava, niin myös tämä Marcovaldo.

    VastaaPoista
  2. Minäkin olen lukenut Tabucchilta juuri tuon Kertoo Pereira ja muistelisin sen olleen ihan mainio. Calvino nyt on ihan oma lukunsa kirjailijana. Uskomaton heppu!

    VastaaPoista
  3. Calvinon Marcovaldo on minulle maailman toiseksi tai kolmanneksi paras novellikokoelma. Luen sen aina uudestaan ja uudestaan. No...se ykkönen on tietenkin Carverin Mistä puhumme kun puhumme rakkaudesta? Enkä muista, kummasta pidän enemmän Marcovaldosta vai Herta Müllerin Matalasta maasta...

    VastaaPoista