MARI A:N KIRJABLOGI

Kirjablogissani kirjoitan lukukokemuksistani, lukemistani kirjoista ja niistä kirjoista, jotka haluaisin lukea. Välillä myös kirjoitan ja kuvaan jotain muuta elämästäni.

Viestit kulkevat osoitteeseen mariankirjablogi@yahoo.fi

tiistai 5. elokuuta 2014

Romain Puértolas: Fakiiri joka juuttui Ikea-kaappiin / Rooma kuvina II


Romain Puértolas on ranskalainen poliisi, joka työskentelee rajavartiolaitoksessa laittomien maahanmuuttajien parissa. Maahanmuuttajista ammentaa aiheensa hänen esikoisromaninsa Fakiiri joka juuttui Ikea-kaappiin (2014, Otava), joka on Ranskassa ollut myyntilistojen kärjessä ja kirjan oikeudet on myyty 30 maahan. En ihmettelisi, jos kirjasta väsättäisiin pian myös elokuva, sillä sen verran nopsaan kirjan juoni etenee ja kirja saa uusia henkilöhahmoja. 

Kirja alkaa, kun intialainen Ajatušatru Vašta Patel saapuu Ranskaan ja haluaa taksikuskin kuljettavan hänet Ikeaan. Ruotsalaisesta huonekalujätistä Patel haluaa ostaa uuden piikkimaton, jonka hän on nähnyt Ikean kuvastossa (jota oli levitetty ympäri maailmaa 198 miljoonaa kappaletta eli kaksi kertaa enemmän kuin Raamattua).

Ikeassa ei Patelin pahaksi onneksi ole mattoa juuri sillä hetkellä, eikä mies keksi muuta kuin jäädä odottamaan kauppaan, että saa oman mattonsa. Pahaksi onneksi kaupassa on muitakin henkilöitä, vaikka kauppa on jo laitettu kiinni: Patel piiloutuu Ikean kaappiin. Alkaa hänen matkansa ympäri Eurooppaa. 

Matkallaan Patel ehtii rakastua, piiloutua kuuluisan näyttelijättären Gucci-laukkuun, kiertää pari maata ja tulla tupsahtaa - mihinkäs muuallekaan kuin - Roomaan. Matkan aikana Patel tapaa myös muita siirtolaisia, laittomia sellaisia ja vaikka Patel on aivan luvallisella matkalla Euroopassa, laitetaan hänet joskus samaan nippuun muiden kanssa. 

Kirja on hauska seikkailu, jossa Patel kulkeutuu tahtomattaan paikasta toiseen ja tapaa henkilöitä sattumanvaraisesti. Patelin matkan päämäärä muuttuu piikkimaton hankkimisesta heti kun hän tapaa ranskalaisen Marien. Kun Patelia heitellään ympäri Eurooppaa ja lähimaita, hänen päämääränsä on selvä: hän haluaa takaisin Ranskaan tapaamaan uudelleen tätä ihanaa naista. 

He olivat luopuneet kaikesta matkustaakseen maahan, jossa he uskoivat saavansa tehdä työtä ja ansaita rahaa, vaikka sitä varten olisi kerättävä paskaa paljain käsin. Eivät he muuta pyytäneetkään kuin saada kerätä paskaa paljain käsin, kunhan heidät vain päästettäisiin maahan. He halusivat löytää rehellistä työtä voidakseen lähettää rahaa perheelleen ja maanmiehilleen, jotta heidän lastensa vatsat eivät enää pömpöttäisi pulleina ja raskaina kuin koripallot vaikka olivat tyhjää täynnä, jotta kaikki selviäisivät kotipuolen auringon alla eivätkä kärpäset takertuisi heidän huuliinsa käytyään juuri lehmien takapuolessa. Vaikka toisin kuin laulussa väitetään, kärsimys on auringossa aivan yhtä raskasta kuin muuallakin

Kirjan seikkailut eivät ole realistisia, mutta juuri etääntyminen realistisesta maailmasta mahdollistaa sen, että kirjassa voidaan ottaa kantaa maahanmuuttokysymykseen. 

Itse luin tämän uima-altaan reunalla, ja kirja oli oivaa luettavaa paikkaan ja aikaan, auringon paistaessa lämpimästi. Rennolla ja hauskalla otteella kirja käsittelee vakavaa aihetta. 

Toisaalta Rooman katuja ja varsinkin puistoja pitkin kävellessä tuli mieleen, että ovatko puistossa nukkuvat miehet juurikin niitä maahanmuuttajia, joita ei Eurooppaan ole haluttu eikä luvattu; itselläni taas on täysi oikeus mennä ja tulla juuri siihen maahan, mihin itse haluan. Tätä vääryyttä ei voi ylittää puistossa, jossa kuivuu jonkun siirtolaisen vaatteet (ehkä koko maallinen omaisuus): 



Kirjaa lukiessani alkoivat ajatukset risteillä myös muuten meidän eurooppalaisten elämässä, ja varsinkin Italian Roomassa: 

Jo muinaisessa Roomassa 
toiset ihmiset olivat vapaita ja toiset orjia. 
Onkohan maailma juurikaan muuttunut niistä ajoista, herää kysymys....



















Miksi maailmassa on aina ollut rahaa joillakin ihmisillä ja toisilla taas ei? 

Kuvat Italian ensimmäisen kuninkaan,Vittorio Emanuele II:n muistomerkiltä Il Vittoriano ja Piazza Navonalta. Nämä jäivät Patelilta näkemättä, sillä vaikka hän vieraili useammassa kaupungissa, jäivät muistomerkit ja muut nähtävyydet häneltä näkemättä. 

Romain Puértolas: Fakiiri joka juuttui Ikea-kaappiin
2014, Otava
L'extraordinaire voyage du fakir qui était resté coincé dans une armoire Ikea
suomentanut Taina Helkamo
221 sivua

Muualla kirjasta: Helsingin Sanomat
Lukutoukan kulttuuriblogi,
TuijaTa
Mustetta paperilla



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti