Anni Valtonen & Milka Alanen: Uusia suomalaisia

Löysin joululomalle luettavaksi paikallisesta kirjastosta Anni Valtosen ja Milka Alasen tekemän kirjan Uusia suomalaisia (2014, Like). Olin kiinnostunut kirjasta, mutta pääkaupunkiseudun kirjastoissa teos on ollut varattuna koko syksyn, enkä olen jaksanut jonottaa kirjaa. 

Kirjaan on kerätty 12 pariskunnan rakkaustarinoita. Pariskuntien, joista toinen on suomalainen ja toinen jostain muualta maailmasta. Suomalaiset osapuolet ovat sekä naisia että miehiä, jotka ovat löytäneet rakkautensa jostain muualta kuin naapurinpojasta tai -tytöstä. Tällaisia pariskuntia on Suomessa paljon: vuoden 2013 lopussa lähes 70 000 avio- ja avoliitossa elävistä toinen puolisoista oli syntynyt Suomen ulkopuolella. Helsingissä, jossa kaikki kirjan haastatellut pariskunnat asuvat, joka viides liitto on sellainen, jossa toinen on syntynyt Suomen ulkopuolella. Myös kirjan kirjoittajan ja idean saanen Anni Valtosen oma suhde oli yksi tällaisista. Häntä mietityttää, miten kaksikieliset ja -kulttuuriset lapset kokevat elämänsä. Kirjassa tarkastellaan myös sitä, mitä asioita vanhemmat toivovat lapsilleen. 

Yhtä tärkeää kuin teksti kirjassa ovat kuvat, jotka on Milka Alasen ottamia. 

Pariskuntien todennäköisyys päätyä eroon on kolme kertaa todennäköisempää kuin suomalaissyntyisten liitto. Ei ihme, sillä kun rakkaus löytyy jostain muualta kuin Suomesta, oleskelupien takia on "pakko" mennä naimisiin nopeasti - tai vaihtoehtoisesti elää etäsuhteessa. 

Kirjassa on 12 pariskuntaa ja 12 erilaista tarinaa rakkaudesta, avo- tai avioliitosta ja lasten saamisesta. Toiset suhteet jatkuvat onnellisena, toiset ovat päätyneet eroon. Monet ihmisistä ovat tavanneet työnsä kautta, toiset ovat tavanneet hyvinkin sattumanvaraisesti. Taustaltaan kirjan kaikki henkilöt ovat kouluttautuneita ja vähintään keskiluokkaisesta perheestä. Valtonen haluaa näyttää, että ulkomaalaiset Suomessa eivät ole vain pakolaisia, niin kuin maahanmuuttajat mediassa usein nähdään. Suomalaiset pariskunnan osapuolet ovat tässä kirjassa monesti taiteellisia, ehkä siksi, että pariskunnat ovat löytyneet kirjaan tuttujen kautta. 

Joitakin asioita kirjasta jäi mieleeni: 

Filippiiniläisen Menchelin ja suomalaisen Karin suhde. Filippiineillä yliopistossa opiskellut nuori nainen kihlautui neljä päivää tutustumisen jälkeen itseään vanhemman miehen kanssa, muutti miehen maahan, jossa toimii siivousyrittäjänä. 

Minua vaivaa se, että Suomessa ajatellaan usein, että kaikki vähänkin kauempaa tulevat ihmiset ovat aina köyhistä oloista ja tulevat Suomeen paremman elintason perässä. Ikään kuin maailmassa olisi olemassa maita, joissa ei olisi yhteiskuntaluokkia. Menchelin Filippiineillä elävillä keskiluokkaisilla ystävillä on kaikilla kodeissaan kotiapulaiset ja he elävät elämää, johon edes varakkailla ei ole Suomessa varaa. 

Kyyninen tai ei, mietin, miten suuri rakkaus voi syttyä parissa päivässä, että se saa muuttamaan toiselle puolelle maailmaa ja jättämään oman tulevaisuuden ja ystävät ja perheen. 

Toinen tarina, joka jäi mieleen, oli kenialaisen Paulan ja Samin suhde. Pariskunta tapasi toisensa seurakunnan leirillä ja molemmat olivat kiinnostuneita toisistaan. Nuorten aikuisten omat vanhemmat joutuivat puuttumaan rakkauden kulkuun, kun Paulan isä pelkäsi tyttärensä puolesta. Samin isä matkusti Keniaan vakuuttaamaan Paulan isää, että hänen poikansa on kunnon mies ja Paula on hyvissä käsissä Suomessa. 

Kirjaa lukiessa tulikin mieleen, että pariskunnan oman perheen tuki on tärkeä pariskunnille. Nepalilaisen Sharadin ja Hannamarin suhteessa Sharadin sisarukset eivät ole hyväksyneet Hannamaria ja heidän yhteista lastaan perheeseen. Vierailut ja sukulaisten tapaamiset ovat vaikeita, ja lasten kannalta ikävää, jos he eivät voi tutustua omiin sukulaisiinsa. 

Myös intialaisen Shachindran ja Helin suhde ei vaikuttanut alkujaankaan kovin helpolta. Intialaiselta perheeltä tuli vaatimuksia, mm. avioliiton suhteen. Maahanmuuttoviranomaisten kohtaaminen ei sujunut hyvin, sillä Heliä kiellettiin kertomasta, että pariskunta on naimisissa. Intialainen suku sai asiat niin kovasti kaoottisiksi, että mies ei saanut oleskelulupaakaan heti. Pariskunnalla tuntui olevan myös niin kovin erilaisia näkemyksiä elämästä, että ei ihme, että he päätyivät eroon pian lapsensa syntymisen jälkeen. 

Kirjassa esiintyneet muut pariskunnat ja heidän rakkautensa ja elämänsä tuntuivat olevan vähemmän dramaattista ja kovin tavallista. Kirjaa lukiessa huomasin, että varsinkin naisen pitäisi joustaa aika paljon ja jos nainen on itsenäisyyteen ja omiin ratkaisuihin tottunut suomalainen nainen, on pariskunnalla vaikeaa. Toisaalta aika moni Suomeen muuttanut mies oli myös tehnyt aikamoisia myönnytyksiä, kun he olivat hylänneet hyvän, keskiluokkaisen elämänsä, omassa kotimaassaan. Voi olla melkoinen yllätys, että Suomessa omaa koulutusta vastaavaa työtä ei löydä kovinkaan helposti, ja taloudellisesti voi olla vaikeaa. Jotenkin tuntuu kovin vaikealta ajatukselta, että oman monivuotisen koulutuksensa heittäisi hukkaan ja lähtisi toiselle puolelle maailmaa. Ehkä parikymppisenä tämä olisi vielä helppoa, kun jaksaa uskoa elämän mahdollisuuksiin. 

Oman sävynsä suhteeseen tuo kaikissa käännekohdissa juuri se tosiasia, että elääkseen yhdessä rakkaansa kanssa toinen puolisoista on jättänyt oman kotimaansa osittain tai kokonaan. Jos tämän kokee jatkuvana uhrauksena, josta suomalaisen puolison täytyy tuntea syyllisyyttä, suhteessa on pysyvä ristiriita ja jännite. 

Miksi kaikki suhteet eivät sitten kestä? Ihmisten kyky tehdä kompromisseja ja olla joustava on tärkeää, niin kuin kaikissa suhteissa. Toisesta maasta tullut ihminen voi olla niin paljon erilainen, ettei kompromisseja voi enää tehdä. Erilaisuus ei ole välttämättä kulttuurista, vaan toisen ihmisen erilaisuutta, erilaisia ajatuksia ja erilaista elämänasennetta. Valtonen kirjoittaa, miten toiseen paremmin tutustuttua erilaisuus alkaa ärsyttää, eikä kiehdo niin kuin lyhyen tutustumisen jälkeen. Tosin ihmisillä voi olla hyvinkin samanlainen elämänasenne ja elämänarvot, olivat he mistä tahansa maailmaa kotoisin. 

Tärkeintä antia kirjassa oli se, että ihmiset tulevat erilaisista lähtökohdista ja ovat erilaisia, mutta kuitenkin kovin samanlaisia. 

Anni Valtonen & Milka Alanen: Uusia suomalaisia
2014, Like
156 sivua