MARI A:N KIRJABLOGI

Kirjablogissani kirjoitan lukukokemuksistani, lukemistani kirjoista ja niistä kirjoista, jotka haluaisin lukea. Välillä myös kirjoitan ja kuvaan jotain muuta elämästäni.

Viestit kulkevat osoitteeseen mariankirjablogi@yahoo.fi

maanantai 29. joulukuuta 2014

Jussi Valtonen: Siipien kantamat

Jatkoin joulun alla tutustumista Jussi Valtosen kirjoihin. Vuoroon tuli Siipien kantamat (2007, Tammi). 



Kirjan päähenkilö on lukion äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja Juhani, joka on eronnut nelikymppinen mies. Juhani huomaa älykkään oppilaan, Mariannen, joka lainaa kirjallisuuden klassikoita puheessaan ja kirjoittaa tulevaa romaaniaan. Juhani yrittää tolkuttaa itselleen, miten 16-vuotias tyttö ei vain ole sovelias rakastettu ja ajautuu suhteeseen omanikäisensä naisen kanssa. Illat ovat kuitenkin tylsiä ja puheet tyhjiä. Suhde päättyy, ja Juhani muistaa taas Mariannen. Mariannella tuntuu kuitenkin olevan hauskaa omanikäisessä seurassaan. 

Elämä on vaikeaa ja vielä vähän vaikeampaa kun Juhani sairastuu vakavasti. 

Anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä he tekevät. 
Joskus ajatellessaan mennyttä rakkautta näkee mielessään tilanteen, johon rakastumisen tunne tuntuu kiteytyvän, hetken, jossa koko lataus on ensimmäistä kertaa ollut läsnä. Mariannen kanssa hetkiä oli kaksi: kun se piti minua kädestä koulun aulassa pöydän alla, ja kun se näki minut ostoskeskuksella ja tiesimme, että tästä ei ole enää paluuta. 

Juhani päätyy lopulta miettimään, onko Marianne edes todellinen henkilö, vai onko hän korvannut elämässään todelliset henkilöt fiktiivisillä hahmoilla, niin paljon hän rakastaa lukemista. 

Kirjasta tuli mieleen Riikka Pulkkisen Raja (2006), ja mietinkin, miten Valtosen teokseen on suhtauduttu silloin, kun se julkaistiin? Niin kovin samanlainen oli tämä kirja aiheeltaan. Kirjassa oli minun mieleeni hieman liikaa tapahtumia liian lyhyessä ajassa. Kirjasta ei oikein jäänyt mitään tunnelmaa elämään kuin korkeintaan harmistusta: näinkö elämä kulkee, kun ei hoksaa tarttua tilanteisiin, ohitse ilman mitään suurempaa asiaa, tunnetta tai rakkautta. 

Kirjassa tarkastellaan myös opettajainhuoneen elämää ja ainekirjoitusten "parhaimmistoa". Jotenkin joululomalla en jaksanut niistä nyt kovasti innostua, mutta sellaiselle, joka haluaa tietää, miten hyvin äidinkieltä ja varsinkin kirjallisuutta lukiossa osataan, kannattaa kirja lukea siltäkin osin. 

Kirjaa on luettu paljon mm. blogeissa: 

Sara

Jussi Valtonen: Siipien kantamat
2014, Tammi
193 sivua



2 kommenttia:

  1. Luin tämän ja Pulkkisen kirjan aikoinaan melko samoihin aikoihin ja täytyy sanoa, että Raja oli enemmän mieleeni. En muista että tästä olisi kauheasti kansan keskuudessa puhuttu ilmestymisen aikoihin. Nyt kun googlasin, niin huomasin Hesarin kehuneen kirjaa.

    VastaaPoista
  2. Tämä kirja herätteli moraaliajatteluani, oliko oikein miesopettajan ja oppilaan suhde...no sisälsihän kirja tosi paljon kaikkea, mutta suosittelen lukijoille.

    VastaaPoista