MARI A:N KIRJABLOGI

Kirjablogissani kirjoitan lukukokemuksistani, lukemistani kirjoista ja niistä kirjoista, jotka haluaisin lukea. Välillä myös kirjoitan ja kuvaan jotain muuta elämästäni.

Viestit kulkevat osoitteeseen mariankirjablogi@yahoo.fi

keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Javier Marias: Rakastumisia

Javier Maríasin Rakastumisia (2012, Otava) on ollut lukulistallani ja kiinnostus kirjaa kohtaan kasvoi, kun luin Mariasin teoksen Valkoinen sydän vuoden alussa. Valkoinen sydän oli hieman haastava kirjana, mutta loi odotuksia toista teosta kohtaan. Rakastumisia onkin helpompi teos kuin Valkoinen sydän, vaikka samalla tavalla tässäkin kirjassa edetään koko ajan  niin, että totuus tuntuu karkaavan koko ajan lukijalta. 



Tarina alkaa, kun Maria huomaa lempikahvilassaan pariskunnan, joka näyttää ihanan onnelliselta. Pian pariskuntaa ei kuitenkaan enää näy kahvilassa. Käy ilmi, että mies on surmattu kahvilan eteen raa'asti. Maria vierailee leskeksi jääneen naisen luona, koska haluaa kertoa, miten onnellisena piti pariskuntaa ja miten pahoillaan on miehen poismenosta. Lesken eli Luisan luona Maria kohtaa Javierin ja alkaa viettää aikaansa miehen kanssa huomatakseen vain, ettei mies ole oikein täysillä mukana heidän rakkaussuhteessa. Maria huomaa, että Javier on kiinnostunut Luisasta. Maria miettii, mitä tapahtuisi, jos Luisalle tapahtuisi jotain, saisiko hän miehen itselleen kokonaan. 

Tarinassa on pieniä juonenalkuja, jotka meinaavat viedä lukijaa aivan toiseen suuntaan kuin mihin tarina lopulta kulkeutuu. Toisaalta tarina menee koko ajan eteenpäin ja kun juoni tuntuu tyydyttävältä, mennään kirjassa kuitenkin vielä hieman eteenpäin. Sinällään kirjassa ei tapahdu Miquelin kuoleman lisäksi juuri mitään muuta, mutta asiaa pyöritellään edestä ja takaa, keskeltä ja sivulta. Se, miten Miquelin kuolema tapahtui, saa kirjassa erilaisia selvityksiä ja tulkintoja - ja on kirjan olennainen juoni: mikä on lopullinen totuus, se jää jokaisen lukijan tulkittavaksi. 

Kirja on paitsi rakkaustarina myös jännäri - kirja vie elämän ja kuoleman kysymysten ääreen, joita tutkaillaan ja tulkitaan kirjallisuusklassikoita myöten. Elämä, kuolema ja murha ovat osa tätä tarinaa, niin kuin ovat olleet osana jo niin monia tarinoita. Kirjan tärkeä motiivi on myös sen nimen mukainen rakastuminen. Mitä rakastuminen loppujen lopuksi on, mikä osuus kohtalolla on rakastumisissa ja mikä osuus ihmisellä itselläään?

Emme voi teeskennellä että olemme ensimmäinen tai tärkeämpi muita, olemme vain se joka on ollut tarjolla, tähde, ylijäämä, henkiin jäänyt, jäljellä oleva, jäännös, ja tältä pohjalta josta on vaikea löytää mitään kovin ylevää nousevat suurimmat rakkaudet ja perustetaan parhaimmat perheet, tästä olemme lähtöisin jokainen, sattuman ja sovinnaisuuden, muiden hylkäämisten, ujostelujen ja epäonnistumisten tulos. 

Pidin kirjasta paljon, enkä melkein malttanut nauttia Espanjan auringosta, kun kirja piti niin kovasti otteissaan. Parasta kirjassa oli se, että sitä on vaikea määritellä tai verrata oikeastaan mihinkään toiseen lukemaani kirjaan. Kun jonkun aikaa sitten mietin, että mahdanko löytää espanjalaisesta kirjallisuudesta mitään kiehtovaa, niin kuin viime vuonna löysin italialaisesta kirjallisuudesta Niccolo Ammanitin, niin voin vastata, että kyllä, Espanjastakin löytyy kiehtovaa ja kiinnostavaa. Marias saa minut melkein yksistään ryhtymään espanjan kielen opiskelijaksi: jos kirjallisuutta ei suomenneta esim. espanjasta, täytyy nämä kirjat jotenkin pystyä lukemaan! On lukijan kiusaamista antaa muutama makupala ja jättää loput kirjat suomentamatta. 



Teosta on lukenut myös Ulla ja Omppu, jolla huikean pitkä ja kiinnostava teksti kirjasta blogissaan.

Javier Marías: Rakastumisia
2012, Otava
Los enamoramientos 2011
 suomentanut Tarja Härkönen
436 sivua

14 kommenttia:

  1. Mielenkiintoiselta kuulostava kirja, jonka jo omalle lukulistalle lisäsin :)

    VastaaPoista
  2. Minä pidin todella tästä kirjasta mutta sitten Valkoinen sydän teki oharin kanssani. Jos olisin lukenut ensin Valkoisen sydämen, Niin tuskin olisin jatkanut tähän. Olisin menettänyt huikean kirjan.
    Laitan blogiini Main lähettämän haasteen ja haastan sinut siinä, kunhan saan kuvat paikalleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valkoinen sydän oli todellakin hieman omituinen... Melkein en uskonut Mariasiin enää, mutta onneksi uteliaisuus vei voiton!

      Kiitos, käyn katsomassa haasteen.

      Poista
  3. Minulle tämä kirja oli pettymys: " Muiden kanssa kyllä (Roth, Hollinghurst, Irving, McEwan, de Waal, Auster, Bellow...), hänen kanssaan en. Jotain opin tästä kirjailijasta: sallimaan unohduksen lumen sataa odottamatta uutta kohtaamista." Näitä sattuu...ja yksi pettymys on juuri luettu eli elämän lyhyttä aikaa on hukattu...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oijoi, kirjat tulevat lähelle eri tavalla. Minusta oli kiinnostavaa kulkea Mariasin seurassa ja kulkisin vielä pidempäänkin. Ehkä luen teoksia enkuksi, kun tuo espanjani ei oikein edisty.

      Poista
  4. Koin tässä kirjassa äärimmäisen mielenkiintoiseksi sen pohdinnan, mikä on oikein ja mikä väärin - ja mikä on siltä väliltä. Ja rakkaus, sehän on aina kiinnostava teema. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tässä kirjassa ei oikein selvästi annettu viitteitä, mikä on oikein ja mikä väärin. Pidin siitä(kin) tässä kirjassa.

      Poista
  5. Minulla on tämä kirja luettuna, mutta bloggaaminen on vielä kesken :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritän huomata, kun kirjoitat kirjasta! Kiinnostavaa!

      Poista
  6. Kun luin tekstisi tuli taas mieleen omat kokemukset tämän kirjan kanssa ja alkoi hengästyttää. Marias on armoton. Huikean huikentelevaisen armoton ja voin hyvin kuvitella, että tämä teos nappasi osan lomastai. Hotki ja pisti suihinsa. Koen, että joko tälle antautuu tai sitten ei. Jos antautuu, saa paljon. Jos ei, jää kylmäksi.

    En ole lukenut vielä Valkoista sydäntä, mutta senkin aika tulee vielä. Mariasin kirjoja en pysty hotkimaan kovin tiheässä tahdissa Sen verran kokonaisvaltaisesti ainakin Rakastumisia minua nakersi.

    PS. Ihana valokuva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt vasta tajusinkin, miksi poltin olkapääni - oli tämä kirja mukana rantatuolissa lojuessani =D

      Joo, tämä kirja oli kaikkea tuota ja jo ikävä sekä Espanjan lämpöön että Mariasin pyöritykseen. Jännää, miten aina kunsitä vähiten odottaa, löytää jotain tosi kiinnostava luettavaa! Tätä lisää!

      Poista
  7. Kuulostaapa todella jännittävältä, hurjalta ja kiinnostavalta kirjalta. Kiitos vinkistä, laitoin heti varaukseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiinnostuksella jään odottamaan mietteitäsi kirjasta, toivottavasti se tempaa sinut mukaansa!

      Poista