MARI A:N KIRJABLOGI

Kirjablogissani kirjoitan lukukokemuksistani, lukemistani kirjoista ja niistä kirjoista, jotka haluaisin lukea. Välillä myös kirjoitan ja kuvaan jotain muuta elämästäni.

Viestit kulkevat osoitteeseen mariankirjablogi@yahoo.fi

lauantai 3. lokakuuta 2015

Vuokko Sajaniemi: Pedot

Vuokko Sajaniemen Pedot (2015, Tammi) kiinnosti minua, koska olen itse kotoisin susirajan pienestä kaupungista, jollaiseen Sajaniemi sijoittaa kirjansa tapahtumat. Omasta kotikupungistani poiketen Sajaniemen tarinan kylässä ortodoksisella uskonnolla on voimakas vaikutus ihmisten elämään. Varsinkin kirjan päähenkilön elämässä, sillä nuori Maria on (ortodoksisen) papin tytär. Nuoruus tuo elämään houkutuksia, joiden vetovoimaa vastaan Maria yrittää taistella. Kirkkokuorossa lauluosioiden välissä Maria kuitenkin suunnittelee ystävänsä kanssa ei-niin-kristillisiä menoja. 



Kirjan alku oli mukaansatempaava, nuorten elämä itärajalla oli hilpeää, mutta kun Marian paras ystävä joutuu onnettomuuteen, elämä muuttuu, ilo kuolee. Myös kirjan tapahtumat muuttuvat: Maria joutuu miettimään elämäänsä uudeksi. 

Kirjan tapahtumia värittävät susitarinat, joita kertovat lyhyesti silminnäkijät ja lehtien uutiset. Susia on nähty pihapiirissä ja ihmiset pelkäävät susia. Kirjassa eletään lähellä rajaa: sekä valtakunnan rajaa että luonnon ja ihmisen välistä. 

Susiviha nousee ja sitä nostatetaan erilaisin mielenosoituksin. Huhut susista muuttuvat tosiksi ja uutisiksi. 

Pidin kirjasta, varsinkin sen alusta - mutta jossain vaiheessa kadotin kirjan tarinan. Noora Lehtimäki kirjoittaa Turkkarin kritiikissään

Teoksen tempo on viipyilevä, ehkä välillä jopa liiaksi: tiivistämisen varaa on. Sajaniemen kieli on kevyen runollista ja puhdasta kuin ensilumi. Vain ajoittain se onnahtelee liian koukeroisiin ilmaisuihin tai hieman kliseisiin kielikuviin. Erityisen kauniita ovat suden näkökulmasta kirjoitetut kappaleet, joita olisi mieluusti lukenut enemmänkin: ”Viimeksi jätetty hajumerkki tuntuu yhä ikkunan alla, vaikka uutta lunta on pyryttänyt sen ylle. Maa on merkitty omaksi. Päivä päivältä hanki lähestyy ikkunaa.”

Saattoi olla, että astuin tähän ansaan: kun teksti viipyili, ajatukseni alkoivat lennellä muualla kuin kirjan sivuilla. Tavallaan nautin Sajaniemen tekstistä, välillä taas en. Kiitosta mie-sanojen käytöstä, ja susien mukana olosta. Sanotaanko vielä, että kirjan alku oli huikea: ajauduin niin syvälle susien ulvontaan, että kun laskin kirjan pois käsistäni, aloin säpsähdellä kaupunkiolosuhteissakin. Sajaniemi kertoo jossain haastattelussaan, että toinen kirja on jo tekeillä - odotan innolla toista romaania, sillä tämä esikoisteos antoi viitteitä kirjailijan omaperäisestä äänestä. 

Nyt muuten kun kirjoitin tekstiä kirjasta, aloin miettiä, että milloin susipelko oikein alkoi? Kun asuin lapsena ja nuorena itärajan tuntumassa, en muista, että susipelkoa olisi koskaan ollut ilmassa. Muistan itsekin pelänneeni enemmän karhuja kuin susia. Villieläimiä aloin nähdä vasta pääkapunkiseudulle muutettuani. 

Vuokko Sajaniemi: Pedot
2015, Tammi
308 sivua

7 kommenttia:

  1. Ihana teksti ja sinun ajatusten virta. Ehkä kirja teki tehtävänsä. Pidin kirjasta ja sinun pohdinnasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt onkin kovasti jokainen kirja ollut jollain tavalla omaan elämääni kuuluva - tässä samalla kirjoitan elämäkertaani =)

      Poista
  2. Tämä on minulla lukupinossa aika korkealla. Odottelen vaan vähän rauhallisempia lukuhetkiä, jotta pystyn kunnolla keskittymään tähän. Susiteema ja muut erikoiset jutut kiinnostavat tässä kirjassa, vaikken koskaan ole yhtään sutta nähnyt luonnossa (onneksi).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Susia onkin niin vähän, että vaikea kai niitä on nähdä =).

      Kiinnostavaa kuulla, miten sudet iskevät sinuun!

      Poista
  3. Minä olen jo jonkin aikaa odottanut kuumeisesti tätä äänikirjaksi. Minua tässä ehkä kiehtoo kaikkein eniten ortodoksisuus. Ei edes itse ortodoksisuuden takia, mutta monesti tykkään kirjoista ja ohjelmista, joissa se on jollakin tavalla mukana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskonnollisuus oli tässä kirjassa yksi teemoista. Itselleni uskonto taas oli tässä ehkä vähiten kiinnostavin teema, mutta lukijat on erilaisia...

      Poista
  4. Oi, tämä kirja täytyykin lukea. Olin jo unohtanut...

    Kiitos hienosta arviosta!

    VastaaPoista