MARI A:N KIRJABLOGI

Kirjablogissani kirjoitan lukukokemuksistani, lukemistani kirjoista ja niistä kirjoista, jotka haluaisin lukea. Välillä myös kirjoitan ja kuvaan jotain muuta elämästäni.

Viestit kulkevat osoitteeseen mariankirjablogi@yahoo.fi

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Paco Roca: Ryppyjä


Paco Rocan Ryppyjä (2010, WSOY) oli myös kiinnostava sarjakuvakirja. Espanjalainen sarjakuvataiteilija vie lukijan vanhusten maailmaan. Emilio on entinen pankinjohtaja, mutta hänen muistinsa on alkanut rakoilla: aika ajoin Emilio on edelleen vanhoissa ajoissa työpaikallaan, aika ajoin hän on läsnä nykyhetkessä. Hänet viedään vanhustenkotiin, jossa elämä on turvallista, mutta myös melkoisen rauhallista (alakuva). 


Emilio kuitenkin ystävystyy vielä ihan hyvissä voimissa olevan Miguelin ja naispuolisen Antonian kanssa. Jokaisella vanhuksella on omat omituisuutensa ja luonteensa: Miguel on säälimätön rahastaja (hän maksattaa muilla vanhuksilla kaikkea turhaa) ja Antonia kerää kaiken ylimääräisen, kuten pienet voi- ja sokeripaketit pöydiltä. Suurin osa on omissa unelmissaan ja muistoissaan tai nukahtelee, vanhusten jumppahetket ja bingoillat keräävät vanhukset yhteen ja aktivoivat niitä, joilla vielä voimia tai muistia on. Pelottavinta on joutua vanhainkodin yläkertaan, johon alzheimeria sairastavat ja muut toivottomat tapaukset viedään. 

Miguel on vanhainkodin innostaja, joka haluaa vielä viimeisillä voimillaan tehdä jotain repäisevää muuallakin kuin hapertuvissa muistoissaan. 


Irtioton jälkeen kolmikko palaa entiseen olotilaansa, ja vähän kerrassaan heidän on annettava periksi elämälle: yksi kerrallaan jättää jälkeensä tyhjän paikan. Lopulta kuitenkin vanhusten välille syntynyt ystävyys vie voiton alakulosta - ja tarinan loppu on tunteikas. 

Kirja näyttää, että vanhukset ovat persoonia siinä missä kaikissa muissakin ikäluokissa olevat, ja että ystävyys on vanhanakin kaikkein tärkeintä. Hieno kirja, suosittelen! 

Kirjaa ovat lukeneet myös Marjatta ja MarikaOksa.


Paco Roca: Ryppyjä
2010, WSOY
Arrugas 2007
suomentanut Anu Partanen
100 sivua

1 kommentti:

  1. Miguel on kyllä niin hauska tyyppi. :) Tästä kirjasta jää haikean hyvä olo. Kiitos linkityksestä. Marikan postaus minulla oli mennyt ohi, mutta kävin lukemassa nyt.

    VastaaPoista