MARI A:N KIRJABLOGI

Kirjablogissani kirjoitan lukukokemuksistani, lukemistani kirjoista ja niistä kirjoista, jotka haluaisin lukea. Välillä myös kirjoitan ja kuvaan jotain muuta elämästäni.

Viestit kulkevat osoitteeseen mariankirjablogi@yahoo.fi

perjantai 15. huhtikuuta 2016

Terhi Rannela: Frau

Terhi Rannelan Frau (2016, Karisto) oli kevään kirjoista taas sellainen, joka ehdottomasti täytyi lukea, sillä olen aiemmin lukenut Rannelan nuortenkirjat Goa, Ganesha ja minä, Amsterdam, Anne F. ja minä sekä Jäämeri, jäähyväiset ja minä (, joista postaus täälläja Yhden promillen juttuja (täällä) sekä Läpi yön (teksti). Viime vuonna ihastutti ja kauhistutti myös aikuisille suunnattu teos Punaisten kyynelten talo (täällä). 



Frau jatkaa Punaisten kyynelten talon tiellä, sillä myös Fraussa kertomuksen aiheena on kansanmurha. Kamputseasta on tultu Eurooppaan ja natsi-Saksan Reinhard Heydrich ja hänen vaimonsa Lina ovat tämän kertomuksen päähenkilöitä. Reinhard Heydrich ei ole jäänyt historiankirjoista mieleeni, saati sitten tsekkiläinen kylä Lidice, johon teoksen tapahtumat paljolti sijoittuvat. Kirjaa lukiessa voi vain huokailla masentuneena, että niin moneen paikkaan, pieneen kaupunkiin, pahuus onkin maailmassa iskenyt. Ja samaa tapahtuu koko ajan. 

Kirja alkaa, kun Lina saa vieraan, nuorimies nimeltään Erich haluaa haastatella naista kirjoittaakseen tästä kirjan. Lina suostuu, vaikka ei innokkaasti. Niin monta kertaa häntä on haastateltu ja niin monta kertaa hänestä on kirjoitettu pahana natsina. Lina haluaa painottaa, että hänellekin tapahtui pahoja asioita: miksi hän ei saanut elää aviomiehensä rinnalla loppuelämäänsä? Miksi hänen miehensä vietiin vain 38-vuotiaana pois maailmasta? 

Kun on natseista kyse, odotettavissa on asioita, joista ei välttämättä haluaisi kuulla eikä lukea. Mutta täytyyhän asioista kirjoittaa ja ne muistaa. Reinhard Heydrichin salamurhasta joutuvat kärsimään syyttömät, sillä natsit kostavat teot pienen kylän asukkaille, koska eivät saa kiinni oikeita syyllisiä murhaan. 

Kirja sai minut pienoiseen hämmennyksen tilaan. Ainoa asia, mikä jäi varmana mieleen, on se, että sodassa ja vainoissa ei ole voittajia, vaan ainoastaan häviäjiä. 

Rannela piti minut lukijana otteessaan, ja hotkaisin pitkästä aikaa kirjan melkein samalta aloittamalta. Huh, ainoa vika Rannelan kirjoissa on, että ne loppuvat liiankin nopeasti. Tätä tarinaa olisin jotenkin halunnut lukea vielä syvemmälle. 

Kiinnostavaa, mikä maailmankolkka Rannelan käsissä lähtee seuraavan kerran käsittelyyn - pidän siitä, että unohdetut historiat tulevat uusiksi Rannelan teoksissa. 

Kirjasta myös blogeissa: Leena Lumi, Lumiomena, Oksan hyllyltä.

Terhi Rannela: Frau
2016, Karisto
232 sivua




6 kommenttia:

  1. Tämä on mulla kyllä vähintäinkin vuoden paras kotimainen edelleenkin ja voipi olla enemmmänkin.

    Minä joskus nurisen tiiliskivistä, mutta tätä minäkin olisin lukenut enemmän. Jos Rannela olisi jaksanut tuoda tähän Linan Suomen-vuodet...Toisaalta näin tiivistäen kirjassa säilyy tietty timanttinen tiheys. Hirveän tärkeää ja tyylikkäästi kerrottu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rannela on varmaan toki itse tietoisesti valinnut tyylinsä, tämän kirjan jälkeen oli pakko etsiä lisätietoa kirjan henkilöistä. Kirja ei antanut vastauksia, eikä tarinaa valmiina. Laiskempana tutkijana toki voisin ottaa ne kaikki tiedot kirjastakin... No, kirja jäi toki sitten elämään mieleen, kun aloin heti miettiä, että miksi ihmeessä tällainen aihe.... ja Rannelan blogista saa vastauksia...

      Poista
  2. Hyvä miete tuo, että olisit halunnut lukea kirjaa vieläkin syvemmälle. Niin minäkin, kun nyt ajattelen. Pidin kirjasta paljon: aihepiiri on hurja ja kiinnostava, Rannela taitaa näkökulmavaihdokset, mutta silti joku tässä jäi kuitenkin pintaraapaisuksi. No, aika näyttää miten hyvin tämä jää mieleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurikin näin, oli pakko etsitä lisätietoa.

      Itse en juuri pidä natsi-Saksan ajan kirjallisuudesta, joten ehkä tämä toimi siinä mielessä hyvin: aloin kiinnostua...

      Poista
  3. Komppaan Leena Lumia. Kirja kolahti joka kohdastaan ja ennustan tätä oman listani ykköseksi tänä vuonna. Historiallinen aihe ja Linan ristiriitainen persoona sekä Rannelan pelkistetty tyyli muodostivat kerrassaan vaikuttavan kokonaisuuden. Olin myyty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan, Lina oli kiinnostava ja jäin kovasti hämilleni hänestä.

      Poista