MARI A:N KIRJABLOGI

Kirjablogissani kirjoitan lukukokemuksistani, lukemistani kirjoista ja niistä kirjoista, jotka haluaisin lukea. Välillä myös kirjoitan ja kuvaan jotain muuta elämästäni.

Viestit kulkevat osoitteeseen mariankirjablogi@yahoo.fi

tiistai 23. lokakuuta 2012

Jennifer Egan: Aika suuri hämäys

Aika suuri hämäys

Jennifer Egan: Aika suuri hämäys /A Visit from the Goom Squad 2010
2012, Tammi
Suomentanut Heikki Karjalainen
Pulitzer-palkinto
Tammen keltainen kirjasto
Arvioni: 3½/5



Jennifer Eganin Aika suuri hämäys ei ole sellainen kirja, jonka itsekään odottaisin lukevani, koska se etukäteen ajateltuna vaikutti periamerikkalaiselta kirjalta ja minä en ole amerikkalaisen kirjallisuuden ystävä. Aika suuri hämäys olikin juuri sitä, minkä olen itse mieltänyt amerikkalaiseen kirjallisuuteen kuuluvaksi: henkilöhahmoja, jotka keskustelevat ja kohtaavat erilaisissa elämänvaihessa. Juonta Eganin kirjassa ei sen varsinaisessa merkityksessä ole, vaan kirja koostuu erilaisista tilanteista, joissa henkilöhahmot ovat toistensa kanssa tekemisissä. Henkilöitä tässä kirjassa on paljon ja jotkut henkilöistä kohtaavat toisensa aika ajoin kirjan ja elämän edetessä. Kirja ei etene kronologisesti, vaan siinä liikutaan nykyisyyden lisäksi sekä menneessä että tulevaisuudessa (aikajana ylettyy 1970-luvulta 2020-luvulle). Henkilöhahmot liittyvät löyhästi rock(/punk)-bändiin ja kirjan keskeisiin hahmoihin, Sashaan ja Bennieen, joista jälkimmäinen on myöhemmin musiikkituottaja ja Sasha hänen apulainen. Miljöökin vaihtelee niin, että välillä käväistään Afrikan savannilla, välillä Italiassa, loppuosa hengaillaan USA:ssa.

Henkilöistä erityisesti Sasha jäi mieleeni, koska hän oli mukana monessa eri luvussa, voisiko sanoa tarinassa. Sasha kuvataan parantumattomana kleptomaanina, ensitreffeillä, Bennien apulaisena, nuorena eksyneenä tyttönä Italiassa, äitinä ja vaimona, aina eri näkökulmista käsin. 

Kirjassa henkilöhahmot kasvavat sekavista punk- ja pilvenpolttelupiireistä kuka mihinkin suuntaan: kun yksi joutuu vankilaan, toinen jatkaa yliopistoon, kolmas kuvittelee selviävänsä joen virtauksista, neljäs lähtee pakoon elämää toisaalle, jne. Tästä kirjasta on vaikeaa kirjoittaa, koska se ei ollut yhtenäinen tarina. Lukijan tehtäväksi jää koota palapeli, joka koostuu erilaisista tarinoista, ja rakentaa henkilöhahmojen elämät. Keskiössä on amerikkalainen ihminen, hänen kasvunsa, ja toisaalta voi tätä kirjaa ajatella globaalistikin, facebookin ja muiden some-sovellusten aikakauden näyttäjänä: miten ihmisiin vaikuttaa se, että kukaan menneisyydestä ei enää jää menneisyyteen, vaan on löydettävissä ja palaa elämään netin välityksellä. 

Parnasson arvostelussa oli paljon sitä samaa, kuin mitä kävin itse läpi lukiessani (varsinkin alkuhämmästys), Hesari hypetti kirjaa kovin, samoin Kirjavan kammarin Karoliina, jonka tekstistä pääsee myös kätevästi muiden kirjoituksiin: kannattaa lukea nekin, sillä tämä kirja on tainnut hämmentää niin paljon, että osa on hämmentyneen ihastunut ja osa hieman närkästynyt hämmennyksestään. 

Aloitan tällä kirjalla tutustumiseni erilaisiin kirjallisuuspalkittuihin kirjoihin ja myös Tammen Keltaisen kirjaston lukemisen. 


13 kommenttia:

  1. Mä tykkäsin tästä todella paljon! Mutta olenkin vannoutunut jenkkikirjallisuuden ystävä ;)

    Tuo palapelimäisyys teki kirjasta sekä kiehtovan että hämmentävän, mutta itse koin solahtavani sen mukaan nikottelematta. Yleisvireenä oli sellainen "aika kuluu" -melankolia, josta jollain tasolla pidän todella paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin tykkään palapelien kokoamisesta ja Powerpoint on mun lemppari. Mä jäin kuitenkin ehkä eniten hämmennyksen valtaan, kun kirja loppui.

      Aion tutustua tästä eteenpäin enemmän amerikkalaiseen kirjallisuuteen, niin tiedän, miten tämä kirja sitten asettuu verrattuna muuhun.

      Poista
  2. Minua tämä kiinnostaa kovasti etenkin sen jälkeen, kun yksi luottolukijani (ei bloggaaja) piti tätä ainakin toistaiseksi kirjavuotensa parhaana. Saa nähdä, millä tavalla minä hämmennyn! En ole vielä kirjaa tosin käsiini saanut.

    Kiva, että alat lukea Keltaista kirjastoa. Se on oma suosikkini kaikkien kustantamojen "laatukirjastoista". :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hesarin arvostelussa tämä oli nimetty kirjavuoden parhaaksi käännöskirjallisuudeksi. Mua tämä ei hengästyttänyt aivan niin paljon, mutta kiinnostavaa, jos ja kun luet tämän, että asettuuko tämä parhaiden joukkoon. Nyt kun mietin, niin en heti osaisi nimetä omasta mielestäni parasta käännösromaania tältä vuodelta...

      Keltaista on pitkään pitänyt lukea, nyt mulla on lainassa vielä "pari" muutakin. Katsotaan, ehdinkö niitä lukea...

      Poista
    2. Yksi vuoden parhaista käännöksistä ja vielä keltainen: Murakamin Norwegian Wood. <3

      Poista
  3. Minulla näihin arvioihin tutustuminen on vielä alkutekijöissä ja aionkin lukea niitä tarkemmin sitten, kun olen itse kirjoittanut teoksesta arvion. Luettuna on, mutta en näin syysloman aikana aio sitä vielä kirjoittaa :-) En kuitenkaan malttanut olla lukematta arviotasi, jossa kirjoitatkin hyvin palapelimäisyydestä. Minä en ihan täysin lämmennyt tälle kirjalle, mutta merkittävimpänä syynä siihen on oma tyhmyyteni: kesti ennen kuin sain "jujusta" kiinni ja lisäksi en pystynyt muistamaan kaikkia henkilöitä. Nämä syyt aiheuttivat välillä närkästystä edes tarttua kirjaan, mutta lopulta uteliaisuus vei aina voiton. Powerpoint-kohdat olivat kekseliäitä ja otinkin niistä kopioita äikän tunteja varten ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllä mäkin "jouduin" selaamaan kirjaa ajoittain aina taaksepäin, kun en ole ihan pro noissa nimissä muutenkaan.

      Mutta pääosin pidin tästä kirjasta. Ei kuitenkaan ollut sellainen, että mun maailma olisi järkkynyt tai muuttunut tämän lukemisen jälkeen.

      Poista
  4. Minä olin sinun tapaan kirjan luettuani hämmentynyt. Jotenkin odotin enemmän. Huomaan myös, että mitä kauemmin lukemisesta on, sitä enemmän kirja haalistuu. Ei nouse missään nimessä siis tänä vuonna lukemieni käännöskirjojen kärkeen.

    Nerokas ja omaleimainen, mutta jätti kyllä etäiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omaleimainen kyllä, samaa mieltä.

      Kyllä tässä kai parikin käännöstä menee edelle, mutta makuasioita lukemiset toki aina ovat.

      Poista
  5. Minä kuulun niihin, jotka ihastuivat kirjaan, enkä edes hämmentynyt siitä erityisesti. Minusta tämä oli mukaansatempaava ja viihdyttäväkin. Palapelimäinen rakenne toi mieleen jotkut episodimaiset elokuvat, ja tykkään kovasti sellaisista ajassa ja paikassa puokkoilevista elokuvista - ehkä siksi kirjakin tuntui niin vetoavalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvailet kirjan aika hyvin. Mustakin tämä oli kiva ja viihdyttävä, mutta siitä ei kasvanut elämää suurempaa kirjaa, eli ei tullut mitään uutta ajatusta maailmasta.

      Mutta kiva kyllä oli.

      Poista
  6. Ah, minähän tykkäsin hirveästi, eikä kokemus ole haalistunut, vaan kirja lienee edelleen vuoden kolmen parhaimman käännösromaanin joukossa minun listoillani.

    Pidän usein episodikerronnasta, joka toimi tässä romaanissa mielestäni erityisen hyvin ja sujuvasti, eikä sekoittanut minua lainkaan.

    Kiitokset linkityksestä!

    VastaaPoista